Mökillä nukkumassa

Kauhea hinku oli aikanaan saada oma kesämökki aikaiseksi, ja nyt tuskaillaan sen tosiasian edessä, ettei ehditä sinne... Perjantaina päätettiin ottaa irtiotto arjesta ja lähteä mökille saunomaan ja nukkumaan. Tytär saatiin mukaan, teinipoika sanoi tiukan ei. Hullua hommaahan se on körötellä kolme tuntia vain saunan takia. Ja silti sen arvoista. Kymmenen aikaan illalla vihdoin istuttiin mökkisaunan kosteissa löylyissä ja pulahdettiin ihanan pehmoiseen järviveteen. Aah. Ja sitten jumalaiset yöunet hengittävässä hirsimökissä. Rouva nukkui peräti puoli yhteentoista lauantaiaamuna. Herra jo tuskastui että "nukkuuko se kilpaa kuoleman kanssa"... Oli jo käynyt keräämässä naisilleen kipollisen ahomansikoita aamupalaksi:

Lauantaina päätettiin piipahtaa Suonenjoella mansikkakarnevaaleilla. Ensimmäisen kerran muuten. Matkalla luikerteli kyykäärme mökkitiellä:

Aika inha... Perillä Suonenjoella oli kaunis, aurinkoinen päivä, lämpötilakin 23 paikkeilla. Väkeä oli kuin vilkkilässä kissoja. Vaan niitä mansikoita piti tovi etsiä. Kaikkea muuta sälää kyllä myytiin: halpoja tuontivaatteita, täytelakua, lepotuoleja, koruja, aurinkolaseja... Sentään jotain kotimaistakin oli tarjolla, kuten muikkuja ja talkkunaa:

Myyjä kehui rehevällä savon murteella, että "vikkelä valamistaa, sukkela syyvä". Talkkunasta tulee mieleen edesmennyt Gunnar-pappani, joka söi aina kesäisin talkkunaa viilin kanssa. Virossa talkkuna on edelleen tunnettu herkku. No, nyt sitä testataan kartanossakin. Vanhojen aikojen muistoksi. Ja löytyihän niitä mansikoitakin vihdoin ja viimein:

Mökillä oli lauantaina melkoisen tuulinen päivä, ja aamu-uintikin sai vastusta kovien laineiden muodossa. Onneksi vesi on lämmintä jo tähän aikaan vuodesta. Mökkikirjasta laskin että vasta ollaan päästy seitsemään mökkiyöhön tänä kesänä. Ei häävi tulos. Viime kesänä mökkiyöpymisiä kertyi kaksikymmentä, ei paljon sekään. Niin se vaan on ettei muilta kiireiltä tänne ehditä niin usein kuin haluttaisiin. Tänä kesänä ei rouvalla ole tosin lomaakaan. Muutamaa sovittua reissua lukuunottamatta. Ehkä sitten eläkeläisinä...

Jaahas, onko kello jo noin paljon - pitänee ryhtyä saunanlämmityspuuhiin. Mökkikirjasta lainaan seuraavaa sananpartta: "Tuulee niin ettei lehtikään heilahda, sataa niin ettei pisarakaan tipahda." Kuka ymmärtää jutun juonen...?