"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Onko joulua näkynyt?

Kartanonrouvalta on joulumieli tyystin kateissa tänä vuonna. Ei löydy hakemallakaan, eikä potkimalla, ei edes houkuttelemalla. Menneistä vuosista poiketen joulu-cd:t eivät soi autossa, joululahjalistaa ei ole laadittu, joulukorteista ei hajuakaan, joulukoristeet edelleen kaapissa, ei edes joulukalenteria keittiön seinällä. Pitäisikö huolestua?

Päässä soi yhtenään Raappanan biisi Kauas pois: Lähdetään kauas pois / sinne missä on lämmin / ja niin paljon elävämmin / loistaa tähdet ja kuu / ei se voi olla väärin / lähtee maailman ääriin... Allekirjoittanut on kesän lapsi ja tykkää lämmöstä. Kadehdin kissojen elämää: loikoilevat kerälle kääriytyneenä talon lämpimimmässä paikassa, ei huolen häivää. Voi kun voisi edes talviunille nukahtaa, herätä keväisen auringon kutittaessa nenänpäätä. Tai lentää vaikkapa Thaimaan lämpöön.

Vuosia sitten asetimme puolison kanssa tavoitteeksi viettää eläkepäivät niin, että talvet olemme jossain lämpimässä maassa ja kesät sitten mökillä. Suunnitelma kirkastuu päivä päivältä. Ainoa "huono" puoli asiassa on se, että eläkepäiviin on vielä pirun pitkä aika... Kenties suunnitelma kaipaa viilaamista. Tytärkin totesi taannoin että ei kestä enää monta vuotta kun hän on täysi-ikäinen ja "sitten te voitte iskän kanssa muuttaa Italiaan". Viisas tyttö.



Sen minkä kylmä ja pimeä Pohjolamme säässä menettää, se monessa muussa asiassa voittaa. Taas kerran olemme maailman johtavin maa vähiten korruptoituneena valtiona. Edelleen koulutusjärjestelmämme on ainutlaatuisen laadukas ja tasa-arvoinen. Ja mitä tulee lamaan, joka iskee tähänkin maahan ihan yhtä kovaa kuin muihinkin: sekään ei tätä sitkeää kansaa lannista. Pettua pöytään ja säästöt kehiin, voittajina selviämme taas kerran. Kun  selvisimme sotakorvauksista, niin selviämme tästäkin. Ja onhan Nokiakin noussut tuskaisesta alennuksen tilastaan maailman tietoisuuteen. Puhumattakaan erilaisista sovellusfirmoista, joilla menee nyt lujaa ja erityisesti kovaa.

Joulustahan minun piti puhua eikä maailmantaloudesta. Hups. Tänä jouluna kartanossa ei tarjota lanttulootaa eikä rosollia eikä mitään muutakaan perinteistä. Toivottavasti vieraileville ruokailijoille kelpaa jouluaattona hiukan eksoottisemmat herkut. Eikös se niin mene että "talo elää tavallaan, vieraat kulkevat ajallaan"? Joululahjarahat lahjoitetaan ihan oikeesti köyhille, eikä vaan elintasoköyhille. Joulumusiikiksi valikoituu Mamban Vielä on kesää jäljellä. Kyllä se joulu näilläkin eväillä saadaan kalenterista ruksittua.

"Ja jos mä nään lunta ni sen on oltava unta / ei kylmästä tietookaan / tiedä mitään hienompaa / ja mä haluan nähdä ja kokea / en voi loputtomiin asioita hokea / en jää mä tääl paikoilleen..."

4 kommenttia:

  1. Minulla on joulu vielä vain ajatulksissa ja siellä taitaa pysyäkkin. Ei innosta tippakkaan alkaa turhaa touhuilua, ehtii sitä touhuta joulun jälkeenkin sitten, kun taas päivätkin on pidemnpiä. Mutta kuitenkin, mukavaa talven jatkoa, mekin saatiin jo lunta.

    VastaaPoista
  2. Mukava lukea tätä elämänmenon kritiikkiä ja toivekkuutta!
    Ei sen joulun tarvitse koko aikaa olla mielessä. Meidät on aivopesty sille aika pahasti. Arkipäivä ensin.
    Kortitkin voi kirjoittaa joka toinen vuosi. Sillain minä olen välillä tehnyt, ilmoittanutkin siitä. Ja toimi ihan hyvin.

    VastaaPoista
  3. Minunkin päässäni soi raappanan kauas pois ja sinnehän me menemmekin maaliskuussa, thaimaa <3

    VastaaPoista
  4. Hyvää joulun odotusta Mummelille, Leilalle ja Katrille! Palasimme juuri Berliinin joulutoreilta, ja pakko myöntää ettei sieltäkään löytynyt joulufiilistä. Vaikka mielenkiintoista olikin (siitä postauksessa lisää). Ehkä joulufiilis on vaan päättänyt allekirjoittaneelta tänä vuonna mennä piiloon. Ei haittaa. Ensi vuonna yritetään uudestaan! Halauksia teille.

    VastaaPoista