Adrianmeren maisemissa

Allekirjoittaneen kaupunkikohdesuosikit ovat New York, Rooma ja Lontoo, tässä järjestyksessä. Nyt lisään listaan vielä Dubrovnikin, Adrianmeren helmen. Vaati toisen käynnin sisäistää kaupungin kauneus ja ainutlaatuisuus, ja se kannatti. Kaksi ja puoli vuotta sitten kävimme ensimmäisen kerran Dubrovnikissa, lasten ja appivanhempien kanssa. Nyt lähdimme puolison kanssa matkaan ihan vaan kahdestaan ja jätimme jälkikasvun isovanhempien hellään huomaan. Matka oli ihana, ja nälkä Kroatiaa kohtaan kasvaa kasvamistaan.

Meillä oli vain kaksi kokonaista lomapäivää käytettävissämme, joten emme stressanneet etukäteissuunnittelulla tai "pakko"-nähtävyyksillä: päätimme mennä fiilisten mukaan. Lauantaina saavuimme sinivalkoisin siivin puolipilviseen Dubrovnikiin kymmenen aikaan aamulla. Ensitöiksemme selvitimme miten julkisilla pääsee helpoiten hotellillemme. Nyt tulee kehuja: lentokenttäbussissa kuljettajan kaverina oli mieshenkilö, joka ensin toivotti matkustajat tervetulleiksi ja antoi pienen tietoiskun ja sen jälkeen hän kiersi joka ikisen matkustajan ja selvitti henkilökohtaisesti jokaisen kanssa mihin ovat menossa, kuinka sinne pääsevät ja mitä muuta apua tarvitsevat. Tätä minä kutsun palveluksi! Kuuna päivänä en usko esim. Pariisissa saavani kokea samanlaista palveluhenkisyyttä lentokenttäbussissa, tahi missään muuallakaan... Näillä ohjeilla olimme hotellissa alta aikayksikön, ja huonekin järjestyi varttitunnissa, aikaisesta ajankohdasta huolimatta. Näkymä huoneesta Adrianmerelle oli huikaiseva. Tuli tunne että kannattaako täältä kaupungille lähteäkään...

Vaatteet vaihtoon, lämpötila oli pikku hiljaa kohonnut jo kahteenkymmeneen asteeseen ja aurinko porotti täyttä häkää, ja nokka kohti seikkailuja. Suuntasimme paikallisbussilla Pile-portille, joka on yksi kolmesta vanhaankaupunkiin johtavista porteista. Ensin istahdettiin Nautica-ravintolan terassille lounaalle ja siitä suunnattiinkin vanhaankaupunkiin (Grad) ja siellä noustiin samoin tein kaupunginmuureille (Graske zidine). Tämä on Dubrovnikin parasta antia: muurit ympäröivät vanhaakaupunkia ja ylhäältä on upeat näkymät sekä merelle että itse kaupunkiin. Parin kilometrin kiertämiseen saa helposti kulumaan parikin tuntia, etenkin jos välillä istahtaa johonkin kahvilaan tai muuten vaan jää ihailemaan ajan kanssa huikeita maisemia. Ihan huippuhienoa kierros oli tällaisena aurinkoisen lämpimänä päivänä. Ja mikä parasta: ei ruuhkia. Sesonki kun ei ollut vielä alkanut.

Stradun-katu (vanhankaupungin pääkatu) kulkee Pile-portilta vanhaan satamaan ja täällä turistitkin viihtyvät. Stradun-kadun kanssa samansuuntainen Od Puca -katu on muuten mielenkiintoinen ostoskatu, jos shoppailu kiinnostaa. Luza-aukiolta löytyy Pyhän Blasiuksen kirkko ja kuinka ollakaan pääsimme seuraamaan hääseremoniaa. Mielenkiintoisinta oli touhu kirkonmenojen jälkeen, kun vieraat parveilivat kirkon edessä, likööripullot kiersivät kädestä toiseen, Kroatian lippua heiluteltiin kirkon ovella ja olipa paikalla pelimanneja ja kuorokin. Ja voi miten upeita vaatteita naisilla olikaan, ja korkeita korkoja. Miehille jaettiin kullanvärisiä solmioita, mikä lie tapa se ollut.

Aukiolla on myös kuulu kellotorni 1400-luvulta ja siellä pronssiset kellonsoittajat nimeltä Maro ja Baro. Alkuperäiset löydät Rehtorin palatsista (historiallinen museo aukion laidalla), tornissa on jäljitelmät. Häitä seurasimme nojailemalla Roland-pylvääseen, joka on Dubrovnikille vapauden symboli ja samalla suosittu näyttäytymispaikka. Vanhassa satamassa seurasimme näiden kalastajien monta tuntia kestänyttä verkkojen setvimistä, ja rauhallisesti ja kärsivällisesti näytti homma sujuvan:

Sunnuntaipäivä aukeni puolipilvisenä ja melkein pelottavan tuulisena. Hotellin aamiainen oli vailla vertaa ja sen voimin jaksoi lähteä uusiin seikkailuihin. Sain puolison ylipuhuttua museokierrokselle, ja ensimmäisenä oli vuorossa Pile-portin vieressä sijaitseva Fransiskaaniluostari ja sen yhteydessä oleva apteekki (Domus Christi), joka on toiminut vuodesta 1317 asti, ja toimii edelleen. Vanhat lääkekaapistot ja purkit olivat upeita:

Koska tuuli oli niin navakka, emme päässeet veneretkelle Lokrum-saarelle. Kuulemma risteilyaluksetkaan eivät päässeet sunnuntaina Dubrovnikiin tuulen takia. Dubrovnikin lähivesillä näkyy normaalisti päivittäin suuria risteilyaluksia, joista pienillä yhteysaluksilla sitten kuljetetaan turisteja "pika"tutustumaan tähän kauniiseen kaupunkiin. Päätimmekin kierrellä vanhankaupungin muuria sen sisäviertä pitkin (toisenlainen näkökulma) ja seikkailla pienillä kujilla. Näin osuimme ikään kuin vahingossa Etnografiseen museoon, josta löytyi kaikkea mielenkiintoista liittyen Kroatian kulttuurihistoriaan, kuten perinneasuja, kalastustarvikkeita ja muuta elämiseen liittyvää rekvisiittaa.

Samalla lipulla pääsi kolmeen museoon, joten askeleet kohti Merenkulkumuseota, joka muuten osuu reitin varrelle kun kierrät vanhankaupungin muuria. Kolmas museo ohjelmassa oli Rehtorin palatsi, eli historiallinen museo, jossa pääset näkemään ne alkuperäiset pronssikaveritkin: Maro ja Baro - olkaa hyvä!

Lounasta syötiin Vanhan sataman (Stara Luka) suositussa kalaravintolassa nimeltä Lokanda Peskarija. Äyriäisrisotto oli taivaallisen hyvää, eivätkä savustetut sardiinitkaan olleet hassumpia. Ruoka on Kroatian rannikolla todella hyvää ja sen takaa tietenkin tuore kala ja merenelävät yleensäkin. Myös kasvisruoat ovat herkullisia. Lihaa on tarjolla vähemmän. Kroatialaiset viinit ovat yllättävän maukkaita. Ruoka on melko edullista suomalaisen kukkarolle, vaikkakin Dubrovnik on Kroatian kalleinta aluetta.

Päätimme hypätä bussiin nro 4 ja katsoa minne joudumme, tähtäin oli Lapad-ranta. Siellä tulikin käveltyä aika tavalla: kesällä tämä alue on Dubrovnikin vilkkainta ja rantaan johtavan promenadin varrella on monen moista pientä hotellia, baaria, kahvilaa, ravintolaa, lasten leikkikenttää. Ainakin tämä Zagreb-hotelli näytti mielenkiintoiselta:

Pitkän kävelylenkin päätteeksi palasimme vielä Pile-portin kulmille, tapasimme kuopiolaispariskunnan johon olimme jo tulomatkalla tutustuneet, ja niinpä vietimme oikein mukavan illan viinin ja ruoan parissa heidän kanssaan. Auringonlasku Adrianmeren yllä oli henkeä salpaavan kaunis. Tänne on päästävä takaisin!