Uskoisin että useimmille meistä plus/miinus-viisikymppisistä naisista ensimmäinen kokemus verkostomarkkinoinnista on ollut Tupperware. Näitä kodin muovisia kippoja ja kappoja on myyty menestyksekkäästi jo vuodesta 1946, ja voisin kuvitella että joku tuote löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta nykykodista. Pahaa sanaa ei ole sanottavana minullakaan; kivan näköisiä ja värikkäitä säilytysastioita ja leivonta-apuvälineitä, jotka kestävät jopa tiskikoneen ilman muoville niin yleistä kulumista (eihän muovia edes suositella pestäväksi koneessa, huomauttaa martta...). Kartanon kaapeista löytyy leivontakulhoa, lävikköä, siivilää, kahvipurkkia, kuorimaveistä, säilytysrasiaa jos monenmoista, suurin osa jokapäiväisessä käytössä.
Sitten taisi tulla Oriflame-kosmetiikka tietoisuuteeni. Siihen ei intohimoa koskaan syntynyt, koska maailman lentokentiltä ja laivojen tax-free-kaupoista oli huomattavasti kivempi shoppailla ihania merkkituotteita, kokeilun ja erehdyksen kautta ja lehtijuttujen innoittamana. Kerran saimme pariskuntana kutsun "väärin perustein" ja ystävyyteen vedoten illanviettoon, joka paljastuikin Amway-kutsuiksi (pesuaineita, ravintolisiä, ruokaa, kattiloita jne). Hermostuimme täysin ja taisimme negatiivisuudellamme pilata koko illan. Yhden yhtä tuotetta en tilannut (enkä tule tilaamaan). Tänäkin päivänä laskettelemme Amway-vitsejä. Kyllä niin tasan tarkkaan haen ruokatarvikkeet S-Marketista tai K-kaupasta ja nautin valinnanvapaudesta (tai no...).
Sitten kolahti (sisustushullu kun olen) Party Lite - kynttilät ja sisustustavarat. Niitä löytyy huushollistamme erittäinkin laaja valikoima, jopa avaamattomia paketteja kellarista (mitä laitetaan?). Tuoksukynttilöistä tosin luovuin ja parin kokeilun jälkeen, kun päätä särki ihan tuhottomasti liian voimakkaiden tuoksujen takia. Kynttilöitä noin muuten polttelen sekä kotona että mökillä kohtuuttomia määriä vuodessa (otetaan vastaan siis niin paljon kuin jaksatte meille kantaa, kiitos). Herba Life oli seuraava tuttavuus. Ihminen kerta kaikkiaan tarvitsee ravintolisiä oman terveytensä takia. Aikansa kutakin, pillereitä syötiin ahkerasti kunnes kyllästyttiin. Nyt riittävät apteekista hankitut Möllerin Tupla ja Q-10...
Jossain välissä kävin myös alusvaatekutsuilla (merkkiä en muista); rintaliivit olivat niin epämukavat että jäivät ikuisesti käyttämättä ja siirtyivät suosiolla alusvaatteiden taivaaseen. Saksalaisiin vaatteisiin (taas merkki hukassa mielestä) sain tuntuman, kun joku puolituttu lopetti jälleenmyyjänä ja myi varastonsa pois. Niidenkin hankintojen kanssa taisi käydä niin, että käyttämättä jäivät, kunnes hitaasti ja varmasti löysivät tiensä UFF:n laatikkoon. Kun vatsakivut olivat pahimmillaan, vuosia sitten, tutustuin Aloe Vera -tuotteisiin (Forever Living). Jälleenmyyjästä tuli sittemmin rakas ystäväni, ja hän elää nykyään pelkästään myyntityöllään. Kyse on siis ihan oikeasta bisneksestä, sitä ei sovi epäillä. Rakkaus näihin tuotteisiin elää ja voi hyvin (toistaiseksi); aloitan aamuni Aloe Vera -juomalla, lisäksi kaapeista löytyy mm. geeliä palovammoihin, erilaisia rasvoja, saippuaa ja raikasta hammastahnaa.
Kuten näkyy, kokemusta on. Kun joku ystävä (epätoivoissaan) pyytää kutsuille, onhan se mentävä. Ja jotain pitää ostaakin, että ilta on edes jollekulle kannattava. Periaatteessa olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka mieluiten ostavat kaupasta ja tarpeeseen, samalla pääsee hipelöimään tavaroita ja harkitsemaan. Kutsuilla on aina vähän sellainen "pakko-ostamisen" meininki. Luultavasti et tarvitse mitään näistä tuotteista. Mutta sehän ei olekaan se pointti. Olen käynyt myös jälleenmyyjien omissa myynti-illoissa. Se hurmoshenkisyys on käsittämätöntä, ihan kuin herätyskokouksessa olisi. Nämä verkostoihmiset ovat onnensa kukkuloilla ja se näkyy heistä. Illan aikana palkitaan parhaita jälleenmyyjiä eikä halauksista, ruusuista, taputuksista ja onnenkyyneleistä meinaa loppua tulla. On vaan tunnustettava, että työympäristönä en voi kuvitella mitään kannustavampaa ja yhteishenkeä kohottavampaa kuin verkostomarkkinointiyritykset. Erittäin ansioituneille myyjille järjestetään "success day" -tyyppisiä glamöörejä juhlia ympäri maailmaa - niissä bileissä juhlitaan iltapuvuissa ja maailmankuulut starat esiintyvät vain heille.
Nerokas on myös heidän ansaintalogiikkansa. Sehän lienee sanomattakin selvää, että jälleenmyyjät ostavat tavaraa halvemmalla ja myyvät kalliimmalla. Se ei ole kuitenkaan koko totuus: lisäksi luodaan aktiivisesti jälleenmyyntiorganisaatioita, joissa voi nousta ikään kuin "korkeammalle pallille" ja näin kerätä oman linjansa jälleenmyyjien myynnistä provisioita. Fiksu tyyppi kerää hyviä jälleenmyyjiä linjaansa ja tienaa siinä sivussa ruhtinaallisesti. Kerrassaan nerokas järjestely. Kolikon kääntöpuoli on se, että tuotteet järjestään ovat "ylihinnoiteltuja", eli tavallisesta kaupasta saa paljon halvemmalla vastaavia tuotteita. Kaupan tavistuotteet eivät kuitenkaan nauti samanlaista laatu-statusta, joka näille verkostomarkkinointituotteille on taidolla ja tarkkaan harkitulla markkinoinnilla luotu. Juuri siksi verkostomarkkinointituotteista ollaan valmiita maksamaan vähän enemmän. Onhan meille opetettu, että laatu maksaa. Eikä juuri näitä tuotteita edes saa kaupasta. Sitä paitsi, ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa, voisi tähän kyynisesti lisätä...
Niin kauan kuin ketään ei tieten tahtoen petetä eikä huijata, ei tähän systeemiin ole tarpeen puuttua. Jokainen tulkoon onnelliseksi tavallaan. Aina silloin tällöin joku näistä yrityksistä pääsee otsikoihin ja tuotteiden, erityisesti luontaistuotteiden ja ravintolisien, teho tai terveellisyys asetetaan kyseenalaiseksi. Muistettakoon kuitenkin että Suomessa on niin tiukat vaatimukset ravintolisille, etteivät ne ainakaan voi olla hengenvaarallisia. Tehottomia ne toki voivat olla, mutta sehän ei ole rikos suoranaisesti. Sekin on asiakkaan oma asia pitääkö tätä kynttilää parempana kuin tuota toista, ja kannattaako se ostaa Robin Hoodista vai kotikutsuilta. Aika pitkällehän verkostomarkkinoinnissa on kuitenkin kyse tarpeen luomisesta, ei siihen vastaamisesta. Vai...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti