"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Pyrähdys Svea-mamman maahan

Terveiset Tukholmasta. Taas kerran todettiin, että kevät on siellä pidemmällä kuin meillä. Totta puhuakseni, Suomen näkökulmasta kevät on pidemmällä joka paikassa mihin sattuukin matkustamaan. Silja Serenade oli täynnä kuin turusen pyssy, mennen tullen. Ilmastointi ja hytin pöly aiheuttivat samat hengitysoireet kuin joka kerta aiemminkin. Ikä on tehnyt tehtävänsä siinä mielessä, ettei ravintoloissa jaksettu hillua, vaan kiltisti palattiin hyttiin lukemaan ja jutustelemaan jo hyvissä ajoin. Matkan pointtihan kuitenkin oli Tukholmassa käynti, eikä niinkään itse laivamatka. Matkaseurana tällä kertaa tytär ja anoppi. Kolme sukupolvea liikkeellä siis, sulassa sovussa.



Tukholmasta kotiutettiin mm. suomalaista lasia, ja laivalla tehtiin perinteiset täsmähankinnat. Taisi muutama vaatekin tarttua matkaan. Kartanonrouva alkoi muistella ensimmäisiä Tukholman-risteilyjään. Ne olivat niitä aikoja, kun vielä myytiin kansipaikkoja. Muistan laivan lepotuoliosastot, joissa yritettiin torkahtaa muutama yön tunti, huonolla menestyksellä. Muistan lattioilla makaavat matkustajat kapsäkkeineen. Nykyään lattioilla makailevat lähinnä Tallinnan-reitillä matkaavat: väsähtäneet juhlijat ja virolaiset uupuneet työmiehet.

Risteilyt ovat olleet suomalaista kansanjuhlaa niin kauan kuin muistan. Se on ollut se halvin ja helpoin tapa "nähdä maailmaa". Onhan kansankoti Ruotsi ollut aina meitä huimasti edellä, jotenkin kansainvälinen maa. Avasivathan he paljon ennen meitä ovensa kaiken kansan tulla. Se näkyy katukuvastakin, että väkeä riittää kaikilta maailman kolkilta. Ikävä kyllä, myös lähiöt ovat muokkaantuneet sen mukaisesti. Kolikolla tuppaa aina olemaan kääntöpuolensa... Suomalaisetkin otettiin aikanaan avosylin vastaan mm. autotehtaisiin ja muuhun teollisuuteen. Taitaa joka suvusta löytyä näitä Ruotsiin töihin lähteneitä ja sille tielleen jääneitä. Puhumattakaan sotalapsista.



Kiehtoo risteilymatkustaminen vielä tänäkin päivänä. Ja seminaareja vietetään laivoilla mennen tullen. Jokin siellä vetää. Mutta mikä? Ruoka oli vielä 90-luvulla laadukasta ja edullista. Nykyään ruoka on korkeintaan kelvollista. Viinakin oli aikanaan halpaa, nyt drinkin hinnat ovat ihan samoissa kuin maissa. Kosmetiikkaa sentään vielä kannattaa ostaa, samaa ei voi sanoa makeisista. Ja silti niitäkin ostetaan, ikään kuin tuliaisiksi kotiväelle. Esiintyvät taiteilijat tuppaavat olemaan muilta mailta tuotettuja kehäraakkeja. Kai se pointti on puhtaasti "irtiotto arjesta", ilman sen suurempaa analysointia.

Ruotsi oli viisas kun piti kruununsa eikä langennut euroon. Luulisin. Ainakin hinnoissa näkyy että vielä kannattaa ulkona syödä ja kahvilla käydä, ostoksista puhumattakaan. Niinpä mekin teimme hyviä ostoksia ja söimme maittavan mutta edullisen lounaan vanhassa kaupungissa. Ravintola oli mysig ja sienirisotto oli smaklig, viini oli härlig. Tyttären vaatekaappi (ja huoneen lattia...) karttui taas uusilla asuilla.


Kaiken kaikkiaan, tämänkertainen irtiotto arjesta oli rento ja antoisa. Tallinkin pistetili karttui mukavasti ostosten ansiosta, ja palkitsipa mukava myyjäkin seurueemme lahjakortilla uudelle risteilylle. Kyllä matkustaminen kannattaa aina.

1 kommentti:

  1. Jepjep. Oli ihan kiva reissu miljoonakaupunkiin. Pitää vissiin tehdä oma postauskin tuonne anja-reginan aittaan. Vaan kiva on aina reissusta kotia palata...vai oliko ne laulun sanat sittenkin, että "jos sais kerrankin reissullansa, ei viitsis kotia ees palata"...no ei vainenkaan.

    VastaaPoista