Seinen-risteily on oivallinen tapa nähdä kaupunkia ja sen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Etenkin jos päivä paistaa kauniisti ja kannella tarkenee. Lähtöpaikkoja on useita, ja laivafirmojakin monia. Illallisristeily voisi olla ihku. Joskus. Ihanan miehen kanssa vaikkapa... Meidän porukkamme teki lisäksi kolmen tunnin kiertoajelun ympäri Pariisia heti lentokentältä lähtien. Kas kun hotellihuonetta ei kuitenkaan saa ennen kuin iltapäivällä, niin näin löimme ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Myös viemäriverkkokierros voisi olla mielenkiintoinen joskus, ja taatusti erilainen näkökulma Pariisiin!
Aivan hotellimme (Hôtel Duminy-Vendôme) vieressä Rue Rivoli -kadun varrella sijaitsee Tuileriesin puisto (Jardin des Tuileries), "kotipuisto" kuten Tiinan kanssa sitä kutsuimme. Puiston yhdessä kulmassa on Orangerie, jossa kävimme ihailemassa Monet´n hulppeita lummetauluja, ja olipa siellä muitakin Ranskan suuria maalareita esillä. Sieltä jatkettiin Orsay´n museoon (Musée d'Orsay), vain todetaksemme että kannattipa käydä ensin Orangeriessa. Ostimme nimittäin valmiiksi sieltä yhteisliput molempiin museoihin, ja Orsay´n pihalla kiemurtelikin pöyristyttävän pitkä jono. Ei huolta, me pääsimme lippuinemme ilman jonotusta sisään. Joskus onni potkaisee... Orsay´n museo sijaitsee hulppeassa rakennuksessa, entisellä juna-asemalla. Sisustus on kerrassaan upea. Aikanaan kun asema rakennettiin, vuonna 1900, saivat vain sähköjunat ajaa sinne, koska se oli liian hieno höyryvetureille.
Orsay'n taulut olivat hengästyttävän ihania. Monet, Renoir, van Gogh, Toulouse-Lautrec, Degas, Paul Cézanne, Mark Chagall... Ihan uskomatonta katsoa "elävänä" sellaisia tauluja, joista on kouluaikoina nähnyt vain kuvia kirjassa tai diaesityksiä. Kartanonrouvan mielestä paras oli kuitenkin Whistlerin Äiti, eli James McNeill Whistler -nimisen taiteilijan työ The Artist´s Mother. Nyt täytyy selittää: elokuvassa Bean - Äärimmäinen katastrofielokuva brittikoomikko Mr Bean häslää tämän nimenomaisen taulun kanssa niin että sille meinaa käydä melko hullusti. Hauska elokuva muuten. Jos tykkää Mr Bean sekoiluista... Taulun näkeminen "elävänä" aiheutti allekirjoittaneelle varsin hauskat naurut. (Tiina: vuokraa se!)
Hôtel des Invalides -museossa piipahdettiin pikaisesti. Kauniissa kappelissa istuimme hetken fundeeraamassa maailmanmenoa. Tässä rakennuksessa on aikanaan jopa 5000 sodassa haavoittunutta sotilasta viettänyt eläkepäiviään, ja sairaalakin siellä tietysti oli. Takana sijaitsevassa uudemmassa kirkossa, kultaisen kupolin alle, makaa Napoleon I viimeisessä levossaan.
Luxemburgin puisto on tietysti ihan ehdoton paikka. Näyttää olevan pariisilaisille vähän sama kuin nykkiläisille on Central Park. Upeita patsaita (mm. vapaudenpatsas pienoiskoossa), kauniita istutuksia, lampi jossa lapset uittavat veneitä, tuoleja ja penkkejä joilla levähtää... Italialaissyntyinen kuningatar Marie de Medici rakennutti Luxemburgin palatsin ja tämän puiston kotimaansa puutarhoja ikävöidessään. Nykyään ei linnassa kukaan asu, mutta parlamentaarikot kokoontuvat siellä.
Toinen odotettu kohde oli Saint Sulpice -kirkko. Olette varmaankin kuulleet kirjasta ja elokuvasta da Vinci koodi? Siinä näyttelijä Tom Hanks etsii kirkosta ns. Ruusun linjaa, ja löysimmehän mekin sen. Kaiken lisäksi kirkossa on ihan omanlaisensa tunnelma, joten se kannattaa käydä katsomassa.
Louvren taidemuseon jätimme suosiolla väliin tällä matkalla. Kuriositeettina voin kertoa, että jos katsoo jokaista teosta 2 sekuntia, kestää 2 kuukautta kiertää museo... Olen nähnyt Mona Lisan edellisillä matkoilla, ja ajattelin varmaankin juuri niin kuin tuhannet muutkin: onko se noin pieni taulu? Jos ja kun aikaa on, niin ehdottomasti kannattaa vierailla museossa. Suosittelen että valitsette jo etukäteen kiinnostavimman osaston ja keskitytte siihen.
Louvren taidemuseon alla on mukava ostoskeskus, josta löytyy monenlaista kotiinvietävää. Mekin löysimme hyvinvointikaupan, josta mukaan lähti mm. refleksologia-sandaalit. Jestas että jalkapohjiin sattuu, kun niillä yrittää kävellä... Vaan tekipä hyvää pitkän päivän jälkeen.
Tämä ensimmäinen kokonainen lomapäivä Pariisissa oli raskain ohjelmaltaan, siis jaloille. Siispä hotellihuoneeseen palattiin hyvissä ajoin, pienen punaviinipullon kera, ja ranskalaiselta parvekkeelta pidin puheen pienelle kadunpätkällemme. Olipa vapauttavaa! Ja kun me väsyneet istuimme pyjamassa kortteja kirjoittamassa, ryhmämme hitusen vanhemmat henkilöt viettivät hilpeitä hetkiä Montmartren kukkulalla iltahämärissä. Voi aikoja, voi tapoja.
Vielä tulee yksi postaus Pariisista. Toivottavasti jaksatte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti