"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Barcelona, vol 1

Joskus vaatii useamman käynnin ennen kuin joku kaupunki aukeaa oikein kunnolla. Barcelonassa on tullut käytyä kenties kolme-neljä kertaa aiemmin, ja Sagrada Familia -kirkkoonkin on kiivetty yhtä monta kertaa. Se jää tällä reissulla siis tekemättä. Mutta herranen aika sentään miten paljon muuta nähtävää tässä(kin) kaupungissa on. Olen onnesta soikeana kaikesta ihanasta.



Puoliso houkutteli vaimon a-luokan (?) matkalle, kerrankin ilman lapsia. Ja minä harmittelen etteivät lapset ole mukana. Olen varma että nauttisivat täysillä tästä kohteesta. Ei sillä etteivätkö olisi jo käyneet täällä... Ovat toki; toinen oli sílloin nelivuotias ja toinen yksivuotias. Eivät siis muista hölkäsen pöläystäkään. Meillä vanhemmilla on siltä reissulta aika surkea muisto. Kuuluisan Rambla-kävelykadun alapäässä on muistomerkki nimeltä Colóm, jonka huipulle pääsee hissillä. Rattaat piti jättää hissin ahtauden vuoksi ala-aulaan, ja jostain syystä kävi niin, että tulin alas yksin lasten kanssa ja puoliso jäi kyydistä. Aulassa ryhdyin laittamaan yksivuotiasta tytärtä rattaisiin ja sillä aikaa vilkas isoveli otti ns. hatkat ja painui ovesta ulos. Kun pääsin itse ulos, oli poika kadonnut kuin pieru Saharaan. Puoliso tuli kohta seuraavalla hissillä, ja hermostui luonnollisesti lepsulle puolisolleen totaalisesti. Muistomerkki on keskellä vilkkaasti liikennöityä rantakatua ja ensimmäinen ajatus tietenkin oli, että joku on pojan siepannut. Paniikki otti jo ylivallan. Muistomerkkiä ympäröi leijonapatsaat, ja niinhän siinä (onnekkaasti) kävi, että poika oli piiloutunut yhden leijonapatsaan taakse. Vanhempien helpotukseksi...



Niin, tämänkin muistomerkin jätimme väliin suosiolla. Sen sijaan keskityimme tällä minilomalla Gaudin luomuksiin. Antoni Gaudi (1852-1926) oli katalonialainen arkkitehti, jonka töitä leimaa suorastaan hulluuteen verrattava nerous ("Hullu vai nero, aika näyttää"). Hänen luomuksiaan Barcelonassa ovat mm. Sagrada Familia -kirkko, Güellin palatsi (Palai Güell), Güellin puisto (Park Güell), Casa Batlló. Viimeksi mainittu on yksityisen perheen omistuksessa oleva talo, jonka ylläpito hoituu vain ja ainoastaan pääsymaksutuloilla, valtiollista tukea se ei saa. Kannattaa käydä! Ollakseni rehellinen, kaikki Gaudin luomukset ovat nerokkaan upeita ja tutustumisen arvoisia. Vaikea kuvitella Barcelonaa ilman näitä nähtävyyksiä. Tai matkaa Barcelonaan näkemättä mitään niistä...



Barcelona City Tour tarjoaa kahden päivän lipun hintaan 31,- euroa, tyyliin hop on - hop off. Linjoja on kaksi, läntinen ja itäinen, lippu käy molempiin. Yhden reitin kierros kestää liikenteestä riippuen 2-2,5 tuntia. Liikenne on luonnollisestikin kaoottinen... Vihreää aaltoa ei täällä tunnetakaan, ja välillä tuntui että bussi pysähtyi jokaisiin liikennevaloihin. Mihin meillä suomalaisilla onkaan kiire? Paikallisille oli tarjolla polkupyöriä ympäri kaupunkia, valitettavasti niitä eivät turistit saaneet käyttää. Toki polkupyöriä voi vuokrata muita teitä.

Tässä nyt alkupaloja Barcelonan-reissusta, lisää seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti