Mökinvaltaajat

Kun rippijuhlat oli saatu kunnialla vietettyä, oli taas houkuttelevaa lähteä Savoon mökkihöperöimään. Mökin päädystä, nukkumaparven ikkunan pielestä löytyi linnunpesä. Siinäpä oli Lumella, persialaiskissallamme, vahtaamista yöt ja päivät. Pikkulintujen viserrys näytti olevan mielenkiintoista seurattavaa. Kuikkapariskunta (Pasi Kuikka ja Pascalle, kuten puolisoni heidät nimesi) kävi tervehdyskäynnillä laiturin vieressä ja sorsilla näytti olevan sukukokous meneillään.

Kovasti odoteltiin trooppisia öitä, joita Pekka Pouta oli luvannut säätiedotteissaan. Joko viime kesän Thaimaa-tyyliset helteet ovat jättäneet ikuisen jälkensä tai sitten ei vaan tunnistettu tropiikkia enää. Lämmintä oli, 28 asteen hujakoilla, ja kosteaa. Vielä elän toivossa, että saadaan 35-asteiset päivät ennen kuin kesä on loppu... Tuntuu epätodelliselta, että lasten kesälomaa on enää kolme viikkoa jäljellä. Kesän soisi jatkuvan ikuisuuksiin ja sen yli.

Heinäkuisista ukkoskuureistakin päästiin nauttimaan muutaman kerran. Muina miehinä/naisina istuttiin terassilla syömässä, kun järven yli lähestyi saderintama, hurjaa vauhtia. Nippa nappa ehdittiin mökkiin karkuun ennen kuin päälle tuli sade ja ukkonen kaupan päälle. Astioita ja muuta rompetta ei ehdittykään kerätä alta pois. No, huikka Sambucaa odotellessa, ja puolen tunnin päästä paistoi jo aurinko täydeltä terältä. Tehokasta toimintaa luontoäidiltä?

Ukkosmyräkkä kaatoi mökkitielle puun mennessään. Sitä lähtivät miehet mönkijän kanssa raivaamaan. Saatiinpa lisää saunapuita.

Painostavan ilman takia ei hommia jaksettu painaa entiseen tahtiin. Puhun nyt siis puolisosta... Pihasuihkua herra viritteli, valoi rantaan askelmia, tyhjensi huussia, sahasi ja nakutti ikkunalautoja kiinni, ja tekaisipa vielä lähtöpäivänä rouvalle uusia hyllyjä mökkikeittiöön. Kaikenlaista siis kuitenkin. Työleiriksi herra mökkeilyä kutsuukin.

Anoppi bongasi herkullisia kanttarelleja maastosta ja niitä siunaantuikin melkoinen määrä terassin pöydälle. Ahkerat kerääjät putsasivatkin satsin valmiiksi; niitä oli mukava kotiin kartanoon kantaa ja kanttarellirisotoksi taikoa. Kartanonrouva ei ole sienien ystävä, mutta kanttarellien suhteen olen yrittänyt olla myötämielinen. Paitsi risotto myös kastike maistuvat kyllä.

Mustikoitakin saatiin pakkaseen melkoinen määrä, kiitos appiukon harrastustoiminnan. Luonnon antioksidantit siis tallennettu talven varalle. Entisten lisäksi... Mistä näitä marjoja oikein pakastimeen sataa?

Eniten mökkeilyssä kuitenkin viehättää järveen pulahtaminen. Tälläkin hikisellä reissulla tuli kastauduttua lähes tunnin välein. Ehkä kostea kuumuus sittenkin oli sitä tropiikkia...? Vai enteilikö proosallisesti ukkosta? Mene ja tiedä. Harmillista oli kotiin lähteä kesken hauskuuden. Ja sitten kuitenkin: kotona kartanossakin on kiva olla, toisenlaisen tekemisen merkeissä. Sitä paitsi Tallinna kutsuu...

Kukapa sen saunan lämmittääpi,

jos en tyttö minä!

Rai, rii, rallallei,

ja jos en tyttö minä!

Ja kukapa se sitten löylyn lyöpi,

jos et poika sinä!

Rai, rii, rallallei,

jos et poika sinä!