"Vähäks meitsi on paras"

Kartanonrouva luki mielenkiinnolla akkainlehteä, taas kerran. Mistä ne keksiikin aina näitä päivänpolttavia juttuja... Siis aiheena oli Naamakirja eli lontoon kielellä Facebook, ja tarkennettuna humblebrag - vapaasti suomennettuna "vaatimaton itsekehu" elikä "meitsi on paras". Heräsikö mielenkiinto...?

Lähdinpä ihan uudella silmällä lueskelemaan facebook-seinäkirjoituksia. Toden totta. Aikamoista kehuskelua sieltä irtoaa. Jos sillä silmällä haluaa asioita tulkita. Ja siis itsekin on samaan sorruttu, useasti unessa ja muutenkin. Millaisia kehuja siellä sitten mahtaa olla? Eräs herra kirjoittaa säännöllisesti mitä ruokaa aikoo viikonloppuna kokata, silleen "vaatimattomasti" tyyliin: hunajaglaseerattuja kauden vihanneksia, marmoroitua häränsisäfileetä, calvadoskastiketta ja hillottua punasipulia, fondantperunoita, jälkiruoaksi mustaherukkasuklaa creme brûlée... (Ihan vesi kielellä jo?). Toinen kehaisee huitaisseensa tuossa aamutuimaan 15 km:n juoksulenkin ja paistaneen karjalanpiirakat ennen töihin lähtöä. Kolmas on niiiiin onnellinen just nyt kun kaikki elämässä osuu kohdalleen ja onni on myötä ja bisnekset sujuu ja lapset kerää palkintoja milloin mistäkin kisasta. Neljäs lähtee maailmanympärysmatkalle maailman ihanimman miehen kanssa. Jne jne.

No, facebook on luotu kommentointia varten, ja jos hyvin menee, niin sehän on hienoa! Enemmän kuin hienoa. On siellä toisenlaisiakin kirjoittelijoita nimittäin. "Marisijat" on yksi ryhmä. Mikään ei koskaan ole hyvin, kaikki mättää yhteiskunnassa ja vähän muuallakin. Kyseiset marisijat myös kommentoivat aina ja ikuisesti muiden seinäkirjoituksia, ja nimenomaan negatiivisessa hengessä. Kivaa ei yksinkertaisesti saa olla kenelläkään. Paitsi itsellä tietenkin silloin harvoin kun on kivaa.

Sitten ovat "analysoijat", joille ei riitä lyhyt kommentointi, vaan lähdetään sepustamaan kilometrin pituisia "minun mielestäni" -kirjoituksia, joita kukaan ei jaksa lukea loppuun asti. Luulisin. Paitsi että kartanonrouva jaksaa, ihan mielenkiinnosta. Jos joku toinen analysoija lähtee kisaan mukaan, niin syntyy varsinainen yhteiskunnallinen liikekannallepano. Ja hyvähän se on että on foorumi, jossa voidaan vapaasti asioita pohdiskella.

Mitä se kartanonrouva sitten facebookissa kehuskelee? Kuinka ihanaa kesä on. Kuinka ihanaa on käydä pururadalla lenkillä. Kuinka ihanaa mökillä on. Plääh. Ehkä otankin uuden tyylin ja liityn "valittajiin" ja alan marista kaikesta mikä liikkuu ja siitäkin mikä ei liiku. Positiivisuushan on kuulemma perseestä? (Anteeksi ruma sana, joka muuten sanotaan niin kuin se on!)

Ehdoton suosikkini on kuitenkin eräs ystäväni, joka kirjoittaa arkisista asioista runomuodossa. Siinä on sitä innovatiivisuutta mitä naamakirjaan kaivataan. Niitä seinäkirjoituksia ihan odottaa. Samaa ei voi sanoa siitä toisesta, joka kertoo joka päivä mitä kahvia on juonut... Tyylinsä kullakin. Eiköhän suoda itse kullekin, ikään ja sukupuoleen, uskontoon tai poliittiseen kantaan, sukupuoliseen suuntautuneisuuteen, ja mitä lie, katsomatta oikeus puhua juuri siitä mikä kiinnostaa?

 "Kyllä on ihanaa kirjoittaa blogia, saa sanoa ihan mitä haluaa, omapa on blogini."

Mistä tunnet sä ystävän

Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää...