Mökkikuulumisia

Mökillä käytiin akkuja lataamassa. Tjaa no, puoliso on tosin sitä mieltä, että yksi työmaa vaihtuu vain toiseen... Mökki näet valmistui vasta viime kesänä, joten paljon on vielä keskeneräistä, niin itse mökissä kuin pihamaassakin. Hiljaa hyvä tulee. Ja ajan kanssa fiksummat ratkaisut. Joka tapauksessa siunaus on se, että mökki on pienen ja puhdasvetisen järven rannalla, appivanhempien vieressä. Ei kuulu turhaa melskausta mistään (mitä nyt omalta pihamaalta välillä...) ja rauha on rikkumaton. Vain kuikan huuto kaikuu järveltä.

Bongattiin joutsenparikin, joka ylväänä lipui järven poikki yhden pienen poikasen kanssa. Vesikirppujen tanssi on villiä ja vilkasta. Lokit kirkuvat saaren yllä. Kuikan pää pulahtaa esiin milloin mistäkin. Ui järvessä vähän isompaakin otusta. Näin tuotiin laiturinjatketta 200 metrin matka mummin puolelta meidän rantaamme:

Käyhän se niinkin. Uittamalla. Puoliso nikkaroi rappusia ja lankongia rantaan. Tieltä piti kaataa pari koivua. Sehän hoitui näppärältä appiukolta käden käänteessä, poikansa avustuksella:

Rappuset valmistuivat nekin, tottakai, onhan puoliso ammattimies. Lankongi rantaan tuli sekin valmiiksi. Tohdin ääneen epäillä tarvitaanko niin hienoa, eikö pari riukua olisi riittänyt... Puoliso vastasi että kun tehdään, niin tehdään kunnolla. Kieltämättä on kiva astella saunan ja järven väliä tätä hulppeaa kiitorataa pitkin:

Välillä piti tarttua sähkölätkään ja hätistellä hikisellä iholla viihtyvät paarmat. Näin heinäkuussa niitä ärhäköitä kavereita riittää enemmän kuin laki sallii! Koko viikon kärvisteltiin 28 asteen lukemissa, joten yksi päivä vietettiin vain ja ainoastaan laiturilla maaten ja uiden. Onhan se kätevää aina kuuman paikan tullen kierähtää laiturilta vilvoittavaan järveen. Nakuilustamme suivaantunut tytär ryhtyi kaverinsa kanssa vastatoimiin ja vanhan, sivuun heitetyn laiturin nokkaan oli ilmestynyt teksti:

Poikamme oli rippileirilla ja tyttärellä kaveri mukanaan, tylsyyden torjumiseksi. Nykynuorten mielestä ilman Internetiä eläminen on siis tylsääkin tylsempää. No, kartanonrouva on tilannut jo mokkulan, mutta vain ja ainoastaan siksi että pääsee blogia päivittämään... Riittäähän mökillä puuhasteltavaa: onkimista, soutelua, uimista. Kartanonrouva nauttii tiskaamisesta ulkosalla, varta vasten suunnitellussa tiskauspisteessään. Puolisolla riittää nikkaroitavaa. Oma ohjelmanumeronsa on jokailtainen saunanlämmitys. Ja yhteiset grillaushetket terassilla ovat huippukivoja nekin. Pienikin voi olla suurta.

Tässä kuvassa siis uimapukuisten oma laituriviritelmä.

Nyt ollaan taas kotosalla, ja täällä jatkuu myös hommat. Tontin ympärille rakennetaan vihdoin ja viimein aitaa, yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen. Ja valmistaudutaan pojan rippijuhliin. Hommaa riittää siis. Voi suven ihanuutta!