"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

perjantai 12. elokuuta 2011

Elämän kauneimmat arvot

Selasin Juhani Mäkelän Noin Viisikymppisen Kirjaa, sattuneesta syystä ajankohtainen... Herra kirjailija oli kirjannut ylös elämän "kauneimpia arvoja". Siitä inspiroituneena päätin tehdä oman listani. Eihän se mikään valtionsalaisuus tietenkään ole, joten mikä sen parempi paikka julkaista lista kuin oma blogi. Voipi olla kuudenkymmenen hujakoilla mukava lukea mikä on muuttunut, jos mikään. Siitä vaan laatimaan omaa listaa, tämä on haaste. Saa ottaa huumorin kannalta; veljeys ja tasa-arvo ovat itseisarvoja...



Kartanonrouvan elämän kauneimmat asiat:

Aamukahvin tuoksu.
Kissan kehrääminen.
Järviveteen pulahtaminen heti herättyä.
Kun risotto onnistuu täydellisesti.
Kuikan huuto järven selällä.
Kynttilöiden sytyttäminen talvi-illoin.
Imettäminen (silloin kauan sitten).
Sateen ropina ikkunaan.
Suomen Leijonien jääkiekon maailmanmestaruus.
Vauvan tuoksu.
Pikkarit jotka pysyvät napakasti päällä.
Täydellisen kauniin kermanekan löytyminen kirpputorilta.
Keskeytymätön, sikeä yöuni.
Perheen yhteinen matka (mikä vaan, minne vaan, milloin vaan).
Teinipojan lausahdus: "Sipe ei tajuu..."
Kengät jotka istuvat täydellisesti eivätkä hierrä eivätkä purista.
Kun tuntematon mies sanoo: "hei kaunis nainen".
Lasi shampanjaa ystävän kanssa Stockan F8:ssa (valkoisilla tuoleilla ikkunan vieressä).
Juoksulenkki pururadalla.
Puutarhaetsivät-tv-sarja aamupäivän ratoksi kun lapset koulussa.
Murkkutyttären kanssa kävely käsikynkkää.
Hot stone -hoito. Nirvana!
Kun puoliso taputtaa peppuun ruokakaupassa ja ohikulkijoita hymyilyttää.
Valmennettavan sydämellinen halaus oivalluksen jälkeen.
Tilannekomiikka (kun nauru purskahtaa niin että räkä roiskuu).
Sudokun selvittäminen.
Oravien leikki pihapuussa.
Ajatuksia herättävä lukunautinto.
Unelmoiminen.



Terveisiä muuten mökiltä: täällä on levollista, hiljaista ja ihanaa. On aikaa miettiä mukavia asioita...

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'?
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!

- Aleksis Kivi: Timon laulu -







1 kommentti:

  1. Kelpais kyllä anopillekin tuo järvimaisema, siitä ei koskaan ikuna saa tarpeekseen...
    Viettäkää mukava viikonloppu, teinipoika on hallinnassa täällä eteläisemmässä.

    VastaaPoista