Rakkauttako vaan?

Parisuhteesta riittää tarina jos toinenkin. Ajattelin panna lusikkani tähänkin soppaan, ihan vaan omaksi ilokseni, ja vähän lukijoidenkin. Kartanonrouvalla parisuhdetta on takana 22 vuotta; siitä kuusi "esiaviossa" ja 16 aviossa. Ei mikään erityinen saavutus jos vertailuna käytetään vanhempiani tai appivanhempiani, joiden liitot kestäneet jo plus miinus 50 vuotta. Vaan kyllä siihenkin rupeamaan on mahtunut yhtä sun toista. Mitään paljastuksia en nyt aio tehdä kuitenkaan.

Rakkaudentunnustuksista

Paras (ja analyyttisin) kuulemani lause on ehdottomasti "siltä eräältä mieheltä", joka oli vastannut vaimonsa kysymykseen "Rakastatko minua vielä?" seuraavilla sanoilla: "Olen rakkauteni yhden kerran tunnustanut, ja samaa asiaa on turha toistaa. Lupaan kertoa jos tilanne muuttuu."

Yleisin vastaus k.o. kysymykseen on tietääkseni: "Joo, joo" tai "Hrmh". Diplomaattisen puolisoni vakiovastaus on "Rakastan, rakastan". Tässä päivänä muutamana en ollut kuullut puolisosta halaistua sanaa koko päivänä. Kun hän vihdoin kahdeksan aikaan illalla kotiutui töistään, esitin kainon toiveen että edes kerran päivässä tulisi jonkun sortin puhelu tai tekstiviesti, jossa kerrotaan että "olet mielessäni, vaikka fyysisesti poissa luotasi olenkin". Onko liikaa vaadittu?

Siskot, kokeilkaapa joskus seuraavaa: "Kulta, jos lihon 20 kiloa, niin rakastatko sitten minua enemmän kun minuakin on enemmän?". Siinä menee mieheltä kuin mieheltä pasmat sekaisin, kun yrittää miettiä poliittisesti korrektia vastausta.

Kukat

Eräskin mies on kuulemani mukaan kehottanut puolisoaan itse ostamaan itselleen kukkia jos niitä kerran haluaa. Jotkut naiset taasen olettavat, että jos kukkia pöydälle ilmestyy, mies on tehnyt jotain luvatonta. Kartanonrouvan puolison kouluttaminen kukilla lahjomiseen vei luvattoman monta vuotta. Nyt se jo sujuu, sen kolme kertaa vuodessa... (Aivan oikein: äitienpäivä, syntymäpäivä, hääpäivä) Sujuu niinkin hyvin, että puoliso tietää mihin kukkakauppaan pitää mennä, ja siellä omistajatar tietää mitä pitää herralle mukaan myydä. On kuulkaa toimiva systeemi - suosittelen!

Eräs kukkakimppu on erityisesti vuosien varrelta jäänyt kartanonrouvan mieliin. Olin keuhkoputkentulehduksen kourissa ja menettänyt siinä vielä äänenikin. Puoliso toi parin päivän sairastelun jälkeen kukkakimpun ja totesi että "tässä sulle kukkia kiitokseksi siitä, kun on ollut niin hiljaista viime päivinä". Mitä tuohon nyt pitäisi sanoa?

Kynttilät ja tunnelmavalaistus

Vuonna yksi ja kaksi ennen nakkisotaa, aikana ennen lapsia, puoliso teki pitkiä työpäiviä. Eräänä ehtoona olin sitten pienen yksiöni pienenpieneen keittiöön kattanut juhla-aterian ja sytyttänyt kynttilän tunnelmaa luomaan. Kun herra ilmestyi ovesta sisään, hän räväytti sähkövalot päälle ja kysyi: "Miksi täällä on näin pimeää?". Sittemmin on ymmärtänyt jo kynttilöiden merkityksen.

Toinen puolison ihmetyksen aihe tuntuu olevan ns. tunnelmavalot. Illan hämärtyessä allekirjoittaneella on tapana kiertää sytyttämässä olohuoneen tiffany-lamput plus pari muuta pöytävalaisinta. (Sitten lisäksi vielä ne kynttilät.) Herra ihmettelee touhua ja virittelee keskustelua energian hinnasta. Mitä tekemistä sähkönkulutuksella on tunnelman kanssa, kysyn vaan?

Romantiikka

Kimurantti aihe. Liehittelyä nämä suomipojat eivät hallitse. Toisaalta emme me suomitytötkään niin kovin romanttisia ole. Kosintakin taisi mennä tyyliin: "Mennäänkö kuule naimisiin?" "Mennään vaan". Ja sitten mentiin. Romantiikka taitaakin tulla esiin ihan arkisissa asioissa, ikään kuin mutkan kautta, salaa. Alleviivaamatta. En toki panisi pahakseni ruusunterälehtiä ja shampanjacoolereitakaan, edes joskus. No, jos romantiikkaa voi osoittaa ostamalla vaimolle vaikkapa unelmien auton, niin anti mennä vaan!

Kestoidolini Matti Nykänen on sanonut: "Naisten kanssa pitää vaan joustaa ja sopeutua. On ne semmoisia kapistuksia. Kun menee nukkumaan, ja herää, taas on kaikki ylösalaisin."

Kartanonrouvan puoliso on todennut, että "yhtään tylsää päivää ei tämän naisen kanssa ole ollut". Miten niin eivät miehet osaa olla romanttisia!

Muuta huomioitavaa

Mies leikkaa nurmikon siksi että se on kasvanut liian pitkäksi. Naisen maailmankuvassa se leikataan siksi että piha näyttäisi siistimmältä. Siinä missä mies keskittyy asiapitoisuuteen, naisen huomio on tunnelmassa. Kartanossa rouvan fantastisia ideoita torpedoidaan alas yleensä faktoilla ja teknisillä seikoilla (ja talouspoliittisilla argumenteilla, sehän on selvä). Se kumman kanta voittaa, riippuu sinnikkyydestä. Jompi kumpi väsähtää ennemmin tai myöhemmin. Elikä yhdeksän vuoden sinnikkyyden jälkeen kartanon pihamaalla häärää puutarhatyöntekijä... Kyllä kannatti olla sinnikäs!