Viskiä ja kilttejä miehiä

Piipahdimme perheen ja isovanhempien kesken viettämässä pitkää viikonloppua Skotlannin pääkaupungissa, Edinburghissa. Kiva kaupunki. Erityisesti siksi että se on kompaktin kokoinen ja nähtävyydet helposti jalkaisin kierrettävissä. Mukavaa oli silti ajella kaksikerroksisilla Lothian-firman busseillakin. Pysäkkejä on tiheästi ja liikenneverkosto ilmeisen kattava. Päivälippu maksoi 3,20 puntaa. Skotlannissa on oma punta, mutta Englannin puntakin kelpuutetaan maksuvälineeksi. Euroon nähden punta on aika arvokas, joten halvalla eivät turistit pääse. Lennot sen sijaan olivat edulliset, kun tartuttiin Ryanairin tarjoukseen. Se tarkoitti tosin sitä, että lennot lähtevät Tampereelta. Kahden tunnin ajomatka kotoa, ei paha. Lähtöpäivänämme torstaina oli meno Pirkkalan kentällä raflaavaa, kun Hornetit harjoittelivat lähtöjä ja laskeutumisia. Hienoja koneita!

Kun oli asettauduttu hurjan mukavaan ja söpöön Sandraig Guest House -majataloon, hyppäsimme samoin tein bussiin nro 35 ja kohti Leighin kaupunginosan kulmilla sijaitsevaa Ocean Terminal -ostoskeskusta: sieltä löytyy The Roayl Yacht Britannia -purjealus, joka nykyisin on siis turistinähtävyys. Laiva jäi eläkkeelle 1997 palveltuaan kuningatar Elizabethia ja kuninkaallista perhettä 44 vuotta. Laivalla tehtiin melkein tuhat virallista merimatkaa, ja se on kerännyt mittareihinsa yli miljoona merimailia. Melkoinen saavutus. Ja komea on laivakin. Ylhäällä kuva kuninkaallisen perheen olohuoneesta, johon kuningatar (näin meidän kesken Ellu vaan) olisi halunnut avotakan. Se olisi kuitenkin vaatinut kipinävahdin taukoamattoman läsnäolon, joten ajatuksesta piti luopua. Takassa on siis sähkösydän. Britannialla on moni kuninkaallisen perheen jäsen tehnyt häämatkansa; mm. Walesin prinssi Charles ja prinsessa Diana kuhertelivat laivalla. Laivan historian ensimmäisessä (ja ainoassa) parisängyssä nukkuivat muuten.

Kuninkaallisen perheen lempipaikka oli kuulemma tämä keulassa sijaitseva valoisa lounge, joka on sisustettu kuningattaren maun mukaan. Siellä oli mukava istuskella grogilasi kädessä seuraamassa merimaisemia. Ihan näin hulppeissa oloissa ei laivan miehistö kuitenkaan aikaansa viettänyt. Miehistöhytit näyttivät tältä:

Eli ei auttanut olla ahtaanpaikankammoinen noissa punkissa? Kuningattaren oma punkka oli hiukan erilainen:

Britannian kyljessä nököttää upea ja sulavalinjainen Bloodhound-kilpapurjevene. Kuningaspari omisti sen 60-luvulla, ja prinssi Philip on kilpaillut menestyksekkäästi sen kanssa tuolloin. Onpa kuninkaallinen nuorisokin oppinut aikanaan "Verikoiralla" purjehtimaan. Värikkäiden vaiheidensa jälkeen Bloodhoundin omistaa nyt Britannia-aluksen säätiö ja se on siis osa tätä museota.

Ruokapaikka löytyi nopeasti ostoskeskuksesta, ja ravittuina päätimme vielä jaksaa hetken; olihan ilta nuori. Siispä bussin 35 kyydissä vanhaan kaupunkiin. The Royal Mile on vanhankaupungin pääkatu ja tämä on se paikka missä tapahtuu. Täältä löytyvät nähtävyydet, kaupat, pubit, turistit, katuesiintyjät jne. Me keskityimme toistaiseksi haistelemaan tunnelmaa. Skotlannissa kun ollaan, niin kiltti-pukuiset miehet vilisevät katukuvassa ja säkkipilli soi. Kauppa toisensa jälkeen myy kashmirvillaisia vaatteita ja huiveja. Eikä skotlantilaisilta voikekseiltäkään ((butter shortbread) voi välttyä. Eikä tarvitsekaan - ovat suussasulavan herkullisia. Ei ole voin voittanutta!

Ottaen huomioon että herätys oli aamulla Suomessa ollut kukonlaulun aikaan, ei liene ihme, että tämä porukka oli sängyn pohjalla jo 21 aikaan. Ja uni kuulkaa maistui! Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa. Tässä vielä näkymä majapaikan ikkunasta kujien suuntaan (Leithin kaupunginosa):