Kartanonrouva ei ole elänyt pulavuosia eikä niistä mitään varsinaisesti tiedä. Sen tiedän kuitenkin että ruoalla ei leikitä. Ja senkin tiedän että jossain päin maailmaa nähdään nälkää, joten ruokaa on syytä arvostaa. En suoraan sanottuna näe mitään järkeä siinä, että ruokaa paiskotaan huvin vuoksi päin toisten pläsiä. On traditioita, joita kannattaakin pitää yllä, ja on traditioita, joita ei kannata jatkaa.
Oiva aasinsilta taannoiselle laivamatkallemme Travemündestä Helsinkiin. Söimme laivan Buffetissa lounasta seisovasta pöydästä. Siellä näkee kaikenlaista, niin kuin Ruotsin laivoillakin. Puhumatta pahaa itäisistä naapureistamme yleisesti ja yleistävästi, niin huomiomme kuitenkin herätti heikäläisten tapa aterioida. Enkä nyt puhu yhdestä pöytäseurueesta, vaan kaikista jotka ympärillämme istuivat. Homma menee näin: pöytään kasataan kerralla lautaskaupalla buffetin antimia kukkurapäin. Niistä sitten mätetään suuhun mitä jaksetaan, ja loput jätetään pöytään tarjoilijoiden kerättäväksi. Elikä noin puolet ruoasta päätyy jätteisiin. On ruokatapoja ja on ruokatapoja. Ja joskus niitä ei ole lainkaan.
Muuten, joskus taannoin eräs tuttu mainosti Ruotsin laivan buffetissa, että mädillä on paras hinta/laatusuhde, joten sitä vaan lautaselle. Sopii meikäläiselle koska rakastan mätiä. (Tämä ei liittynyt suoraan sanottuna nyt mihinkään, miten tulikin mieleeni.) Jatketaan kuitenkin ruoasta vielä tovi, ties mihin päädytään kun vauhtiin pääsen...
Eräs kolumnisti arvosteli palstallaan kouluruokaa; hän totesi mm. että "Koululaisen ruoka kuorruttuu sellaisella määrällä lisäaineita, että kyseessä ei ole enää ruoka vaan ruoan imitaatio." Olen samoilla linjoilla. Kouluruoka on ihailtava asia yhteiskunnassamme, mutta totuuden nimissä on sanottava, että laatu ei ole kaksinen. Johtuu masentavan pienistä määrärahoista, arvaan. Toisaalta, sama tilanne on koko yhteiskuntamme ruokarakenteessa. Säilyvyyden nimissä ruokiin mätetään tolkuton määrä lisäaineita (E sitä ja E tätä), eikä kukaan tiedä mitä vaikutuksia niillä on elimistöömme pitkällä aikavälillä. Lähiruoka ja luomuruoka on hinnoiteltu niin, että vain hyvätuloisilla on niihin varaa. Puhumattakaan että onko se sitten kuitenkaan aitoa luomua, tässä huijareiden luvatussa maailmassa.
Kävin kuuntelemassa uuden luontaistuotteen lanseerausluentoa. Melkoista hurmoshenkisyyttä oli ilmassa, kuten asiaan kuuluu. "Lääkkeet nurkkaan, sairaudet katoavat, luunmurtumat umpeutuvat, sokeat näkevät ja rammat kävelevät" -mentaliteetilla mentiin. No, hiukan nyt liioittelin... Tuotteessa ei varmaankaan ole mitään vikaa, mutta miksi pitää aina lähteä tälle hurmoksen tielle, eikö pelkkä asiapitoisuus riittäisi? Faktat pöytään, sanoo kartanonrouva, ja turhat lätinät pois. Sehän ei yllätyksenä kenellekään tule, että ravintomme on niin jalostettua ja siksi ravintoköyhää, että lisäravinteita tarvitaan. Tarkkana saa kuitenkin olla siinä mitä käyttää ja mitä ei. Yhtenä päivänä mäkikuisma oli se juttu, seuraavaksi se oli jo hengenvaarallinen. Kuka tietää mitä kohta uskaltaa käyttää. Sitä paitsi jos tupakka-askeissa lukee että "vaarantaa terveytesi", niin miksi perunalastupusseihin, pizzoihin ja hampurilaisiin ei lätkäistä samanlaisia varoituksia, kysyn vaan?!
Kartanonrouva käy ihan kuumana näiden ravintoasioiden kanssa, kuten näkyy ja kuuluu. Kansa lihoo lihoamistaan ja sen myötä laiskistuu, sydän- ja verisuonitaudit sekä diabetes lisääntyvät kiihtyvällä tahdilla. Jotainhan tässä täytyy tehrä, p-le. Vaikka sitten hurmoshenkisesti popsia niitä ihmepillereitä.
"Täällä puhkeaa diabolinen pandemomium, sano minun sanoneen."
- Pikku Myy -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti