Voihan haggis sentään! (osa 2)

Toinen matkapäivä Edinburghissa valkeni sateisenharmaana, kuten asiaan kuuluu. Istahdimme aamiaiselle Sandraigin lihapatojen ääreen. Olipa henkilökunta huomaavaisesti järjestänyt meille valmiiksi kuuden hengen pöydänkin. Osa seurueestamme kunnostautui maistamalla skottien kansallisruokaa, Haggista. Sisältää mm lampaankeuhkoa, -sydäntä ja -maksaa. Aika kammottavaa. Pöytään kannettiin myös Black pudding -nimistä verilättyä. Full Scottish breakfast vatsassa jaksaa lähteä kohti taisteluja. Siispä matkaan Edinburghin kaduille.

Ensimmäinen kohteemme oli perjantaina Edinburghin linna. Se nousee uljaana the Royal Mile -kadun yläpäässä, korkealla linnakukkulan päällä. Jos Edinburghiin matkustaa, täällä kannattaa ehdottomasti käydä. Nähtävää saa koko rahan edestä, ja Skotlannin historia tulee mukavalla ja mielenkiintoisella tavalla tutuksi. Kruunun jalokivet ovat linnassa nähtävillä, muun muassa. Lisäksi monen monta erilaista näyttelykokonaisuutta. Me kiertelimme omin päin, mutta kierroksen voi tehdä myös oppaan kera, tai sitten audiovisuaalisesti kuulokkeet korvilla. Maun mukaan.

Pari tuntia vierähti kevyesti ja kosteus teki tehtävänsä: nyt maistuisi viski. Sehän on helppoa kuin heinän teko: valuimme linnaesplanadia alas ja sisään The Scotch Whisky Experience -museoon. Kierroksen tislaamonäyttelyssä jätimme suosiolla väliin ja siirryimme suoraan baariin viskien saloihin tutustumaan, autenttisesti. Tarjolla oli useita satoja viskejä, joten eikun valitsemaan houkuttelevampia. Löytyihän niitä. Ja maistuivat. Niin hyvin että tytär nukahti sohvalle. No, leikki leikkinä.

Kun veri saatiin suonissa kiertämään, olikin hyvä ajatus lähteä tutustumaan maanalaiseen maailmaan. Real Mary King Close -tunnelijärjestelmään tutustutaan oppaan johdolla: kierros kertoo ankeista ajoista näissä silloin asutuissa tunneleissa. Surullisia ihmiskohtaloita ja hitusen paranormaaleja ilmiöitä. Näillä eväillä kierroksella mennään. Ei valitettavasti tehnyt meihin kummoista vaikutusta.

Nälkä kurni jo pikku hiljaa vatsan pohjalla ja etsimme lasten toivomuksesta paikallisen Hard Rock Café´n. Söimme siis kovaäänisen musan tahdissa perusturvallista (ja maittavaa) ruokaa. Atmosfäärilisä tietenkin ruoan hinnoissa mukana. Pakolliset paidat hankittiin puodista. Grassmarket-alueella käytiin nauttimassa leppoisan lämpimäksi muuttuneesta illasta. Täällä on paljon pubeja ja ravintoloita, vihjeenä vaan. Me emme pubeissa juurikaan viihdy, joten nokka kohti majapaikkaa, kahvilan kautta.

Lauantaiaamuna satoi taas hitusen, joten annoimme tyttärelle periksi ja lähdimme Ocean Terminal -ostarille shoppailemaan tunniksi-kahdeksi. Olihan siellä kaikkea kivaa, äidillekin. Ostosten kera taas bussin kyytiin ja nähtävyyksien pariin. Tytär ihmettelee kovasti miksi tämä perhe tekee "aina näitä kulttuurimatkoja" sen sijaan että käytäisiin "rentoutuslomilla"... Roayl Milen alapäässä sijaitsee Palace of Holyroodhouse, joka on kuningattaren virka-asunto ja siis toiminnassa oleva palatsi. Kuningatar vierailee täällä vuosittain ja emännöi moninaisia seremonioita. Palatsissa on komeita seinävaatteita ja taidokasta puusepän työtä katoissa ja seinissä, ja muutenkin upeaa esineistöä nähtävillä. Palatsi oli aikanaan Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin koti ja siksikin merkittävä paikka historiallisten tapahtumien näyttämönä. Suosittelen ehdottomasti jos Edinburghiin matkustatte.

Holyrood Abbey -kirkon rauniot palatsin kupeessa ovat vaikuttavan näköiset.

Kahvit ja sconsit nautittiin palatsin tallirakennuksissa (Mews Courtyard) sijaitsevassa teehuoneessa. Sitten valuimme hipihiljaa Royal Milea ylös, putiikeissa piipahdellen ja ahkerasti valokuvaten. Anopin kanssa olemme intohimoisia bloggaajia nykyään ja kaikkea pitää kuvata että saadaan matskua blogeihimme.

Prinssikadun puutarhan (Princes Street Gardens) laidalla nousee korkeuksiin The Scott Monument. 287 askelmaa piti kiivetä tornin huipulle, ja portaikko muuttui sitä kapeammaksi mitä ylemmäs ehti. Hiukan aiheutti kartanonrouvassa ahtaanpaikan kammoa, korkeanpaikan kammon lisäksi. Näkymät olivatkin sitten huikeat yli Edinburghin. Ja kivoja yksityiskohtia näkyi tornin rakenteissa.

Market Streetin kulmilta osui silmiin vanha ja perinteikäs gastro pub, jossa syötiin perinteiset fish and chipsit. No, kartanonrouva söi jotain ihan muuta, mikä taisi olla huono vaihtoehto, koska seuraava yö menikin kovissa palleakivuissa. Taitaa sappi reistailla rouvalla, kiitos skottilaisen kolesterolipitoisen ruokavalion, viskistä puhumattakaan...

Matka on nyt kokolailla pulkassa ja sunnuntaiaamuna meillä oli epäkiitollinen tehtävä herätä klo 4 ja lähteä kohti lentokenttää. Niin jäi viehättävä Edinburgh taakse, mutta mukavat muistot seuraavat mukana. Ei hullumpi kaupunki viettää viikonloppua. Sääkin suosi meitä, koska tihkusadetta saimme vain aamuisin. Muuten oli leutoa ja mukavaa.

Edinburgh is what Paris ought to be, sanoi kirjailija Robert Louis Stevenson. Edinburgh on todellakin viehättävä kaupunki sekä sijainniltaan että anniltaan. Näkymä linnamäeltä alas Roayl Milea pitkin on upea: alhaalla siintää Pohjanmeren lahti. Vanhan kaupungin rakennukset ovat komeita ja jännittävät pikkukujat (close) houkuttelevat puoleensa.

In the highlands, in the countryplaces,

Where the old plain men have rosy faces,

And the young fair maidens,

    Quiet eyes;

Where essential silence cheers and blesses,

And for ever in the hill-recesses

Her more lovely music

    Broods and dies.

- Robert Louis Stevenson

"In the Highlands..."

From Songs of Travel -