Sipen sutinat: Marttajalkaa vipattaa

Olen kai jossain välissä lipsauttanut tiedon, että kuulun marttoihin? Tämä mielikuva on jokusen kerran herättänyt ystävissäni lievää huvittuneisuutta. Ei siksi ettenkö olisi kotitalousihminen. Olenhan toki, kotiäiti kaiken lisäksi. Mutta kun martat mielletään yleensä sukkia kutoviksi mummoiksi. Ja kartanonrouva ei eläissään ole yhden yhtä sukkaa kutonut, eikä taideta sitä ihmettä nähdä tulevaisuudessakaan. Sen sijaan olen villasukkien suurkuluttaja, kesät talvet, joten kiitosta vaan tänne saa lähetellä edelleen sukkapareja.

Marttojen tapa:

Estääksesi perunoiden itämisen, laita omena perunapussiin.

Tosinaisen tapa:

Osta perunamuusijauhetta, joka säilyy vuoden.

Rakkaan martta-ystäväni kanssa olemme siunailleet useasti miksi olemme tähän(kin) soppaan lusikkamme laittaneet. Miten voi olla martta, jos a) inhoaa sieniä b) ei hallitse käsitöitä c) ei osaa nuukailla? Jotain siinä martta-aatteessa täytyy kiehtoa, kun tosinaisetkin siihen haluavat mukaan. Toimiihan Martat ry:n toiminnanjohtajanakin entinen malli ja ex-pappi...

Marttojen tapa:

Jos sinulla on vaikeuksia saada purkkeja auki, kokeile lateksisia

tiskikäsineitä. Ne antavat lipsumattoman otteen, joka

tekee purkin avaamisesta helppoa.

Tosinaisen tapa:

Pyydä sitä, joka istuu illat persiillään katsomassa tv:tä, avaamaan purkit.

Tosinainen ei tuhlaa energiaansa mehumaijojen kanssa läträämiseen, vaan hakee kaupasta Mehukattia. Paistin leikkaa kuutioiksi marketin lihatiskin ystävällinen lihamestari (kun kauniisti hymyilee). Provencen ja Toscanan salaattisekoitukset saa kätevästi pussissa vihannestiskiltä. Perunamaata on turha takapihalle väkertää, kun kaupan laarista löytyy pottua joka tarpeeseen. Tuoretta leipää leivotaan lähes jokaisessa lähikaupassa seitsemänä päivänä viikossa (raakapakasteista kenties mutta viis siitä).

Marttojen tapa:

Älä heitä pois kaikkea yli jäänyttä viiniä, vaan jäädytä se jääkuutioiksi

tulevia patoja ja kastikkeita varten.

Tosinaisen tapa:

Yli jäänyttä viiniä???

Lapsuuden perunannostotalkoot ja puolukkametsäretket sekä mehustustalkoot ja kasvimaan kitkemiset ovat syöpyneet mieliin ikuisiksi ajoiksi. Ei huonolla tavalla. Mutta aikansa kutakin. On marttoja ja on marttoja. Ehkä me ystävämme kanssa olemme sitten niitä "nykymarttoja". Osataan mitä on tarvis osata, turhat hommat jätetään suosiolla väliin. Keskitytään olennaiseen? Käydään kahvilassa ja eletään.