Lepsuilua ja tohottamista

Kuinka tässä näin kävi. Into piukassa aloitin reilu vuosi sitten bloggaamisen ja jo on into hiipunut ja tekstin tuottaminen välillä työn ja tuskan takana. Tai no ei ihan. Tekstiä tästä naisesta toki pukkaa niin paljon ettei hitaampi perään ehdi, vaan onko mitään sanottavaa... Viime aikoina on pitänyt tekstiä suoltaa myös koulunpenkillä. Nykyajan aikuisopiskelu tapahtuu etupäässä verkossa ja ns. etätehtäviä varten pitää istua tuntikausia persiillään (anteeksi ilmaus) tietokoneen ääressä keräämässä tietoa, joka sitten omassa päässä analysoidaan opettajalle kelpaavaan muotoon ja lähetetään verkon kautta arvosteltavaksi. Tähän on tultu.

Juu, ilmaisusta "into piukassa" tuli väistämättä mieleeni Enneagrammi-aihe, joka on niin lähellä sydäntäni. Meistä Seiskoista kun sanotaan, että olemme erään sortin adhd-tapauksia, joilla on aina tuhat rautaa tulessa. Aina joko menossa tai tulossa. Aina joku agenda päällä. Tunnustan. Siinä mielessä olen "aito" Seiska; vaikkakin välillä olen asiaankuuluvasti miettinyt mihin porukkaan oikein kuulun, jos mihinkään. Goes with the territory. Kun omaa persoonaansa lähtee analysoimaan ja asiaan lähemmin perehtymään, ei aina pidä siitä mitä näkee ja kuulee. Sekin kuuluu asiaan. Itselleen ei kannata olla liian ankara. Samassa sopassa olemme kaikki. Paitsi narsistit: "Narsistit jäävät usein yksinäisiksi. Todellinen narsisti ihmettelee sitä."

Monta rautaa tulessa, aina menossa tai tulossa? Pitää paikkansa. Tammikuussa sain päähäni että ryhdyn Aloe Vera -tuotteiden konsultiksi. Maaliskuussa huomasin etten ole ekan tilauksen jälkeen edes muistanut koko asiaa, saatika myynyt varastosta mitään ulos. Helmikuussa keksin että lähdenkin opiskelemaan Hotellivirkailijan ammattitutkintoa. Maaliskuussa muistin taas, että Enneagrammi on ehdottomasti se mun juttuni, ja lupauduin useaan paikkaan esitelmöimään aiheesta. Huhtikuussa sain ehdotuksen lähteä työelämään takaisin, sihteerin hommiin... Eiköhän toukokuussa puhalla taas ihan uudet tuulet? Näillä mennään.

Ylen entinen toimittaja Terttu Lensu sanoo kirjassaan Mummo vastaan muu maailma näin: "Otetaan opiksi, jätetään taakse, pidetään järki kädessä ja katsotaan tulevaisuuteen ilman kaunaa, sellaista suomalaisuutta ihailen." Niin minäkin ihailen! Lause on kuin suoraan elämäntaidonvalmentajan käsikirjasta. Jos sellainen ylipäätään olisi. Ja kuten näette, eivät ole life coachit yhtään sen selvemmin perillä tästä ihmeestä nimeltä Elämä. Samoja polkuja tallataan ja ihmetellään. Sillä erotuksella kenties, että alaa harrastanut osaa tunnistaa oman vajavaisuutensa ja suhtautua siihen huumorilla. Useimmiten...

Tyttären huone sai pääsiäisenä uutta ilmettä. Nyt hänellä on teinin huone, ei enää murkun huone. Aika kiva, vai mitä? Tosin seinät kuulemma pitäisi vielä maalata valkoiseksi... Ja adhd-äiti inhoaa valkoisia seiniä. Siinäpä dilemma.