"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

tiistai 6. syyskuuta 2011

Pikavisiitti Tallinnaan

Puoliso ilmoitti hyvissä ajoin painavansa niska limassa töitä koko viikonlopun, joten naapurin tytön ehdotus päästä Tallinnaan vaateostoksille palkkapäivän kunniaksi otettiin kartanossa ilolla vastaan. Siispä lauantaiaamuna kohti Länsiterminaalia ja Tallink Starilla Tallinnaan. Mukana siis naapurin teini ja oma murkku. D-terminaalin edestä lähtee ilmaiset bussikuljetukset Rocca al Mare -ostoskeskukseen, joten sinne siis. Matkatavaroiden kera. Siinä luulossa että ne voi jättää narikkaan. Eipä voinut. Narikan täti ilmoitti että vain takkeja otetaan vastaan, ei laukkuja. Mikä hemmetin narikka se sellainen on? Virolainen narikka...




Siispä kartanonrouva raahasi matkatavaroita sinnikkäästi perässään, kun tytöt juoksivat vaatekaupoissa. Onneksi oli pyörät alla. Laukussa siis. Ostoskeskus oli täynnä porukkaa, ohjelmaa, myyntipöytää, esittelypöytää, ääntä ja meteliä. Virossa aloitetaan koulut syyskuun alussa, ja viimeisenä kesälomaviikonloppuna koko kaupunki juhlii koulun alkamista monin eri tavoin. Kuten tällaisilla markkinoilla. Oli kiva katsella kun mm. tanssinharrastajat esittelivät omia juttujaan. Balettia ja breakdancea, muun muassa.



Välillä tankattiin särvintä ja sitten jatkettiin taas kaupoissa kiertelyä. Neljä tuntia viihdyttiin, sitten ruokakaupan kautta taksiin ja kämpälle. Tytöt piipahtivat vielä Laululavan ulkoilmatapahtumassa, kun bongasivat siellä tivolin. Laitteet kuulemma niin lapsellisia, että palasivat pian takaisin. Aulasta tytöt olivat löytäneet kissan, ja hölmöt toivat sen hissin mukana meidän kerrokseen. Sisäänhän kisuli tietysti yritti. Se ei oikein ole viisas idea, kun omat kissatkin vierailevat toisinaan Tallinnan-asunnossa, eikä tietoa taudeista yms. Jossain vaiheessa soi ovikello ja naapurin venakko alkoi raivota tytöille kyseisestä kissasta. Luuli että se on meidän. Meriselitys annettiin, pazhalsta, ja tytöt sälytettiin viemään kissa ulos. Lieneekö jonkun talon asukkaan...?



Siinä naapurin rouvan kanssa diskuteerassa selvisi sekin, että hän on kuvitellut meikäläisen olevan virolainen, joka käy Suomessa töissä, ja oli vallan hämmästynyt, kun tajusi että olenkin suomalainen. Rouva yritti selvästi kurkkia olkapään yli huushollin suuntaan, mutta en tajunnut olla niin kohtelias että olisin kutsunut sisälle tutustumaan. Jotenkin häpesin sitä että venäjän kieleni on niin alkeellista. Unohtelen koko ajan sanoja enkä osaa ilmaista kaikkia haluamiani asioita. Harmi. Pitää vaan uskaltaa puhua polottaa minkä kerkiää.



Hyvin nukutun yön jälkeen siivottiin jälkemme, kerättiin kimpsut ja kampsut ja hypättiin bussiin. Virun ostoskeskuksessa ehdittiin vielä pyörähtää tovi ennen kuin laahustimme Linda Linen terminaaliin paluumatkalle. Sää oli mitä upein ja hiki pukkasi kävellessä. Laivamatkakaan ei ollut tällä kertaa pomppuinen, vaan liuimme tasaisilla laineilla, upeassa auringonpaisteessa. Mukava, vaikkakin pikainen reissu.

Että tällainen blogipläjäys tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Me luultiin kissaa niiden toisten kissaks jotka tuli samalla hissillä meijän kanssa :D

    VastaaPoista
  2. Näin oli asian laita - kiitos Katri tarkennuksesta. Toivottavasti kisuli löysi omistajansa. Kissoista puheenollen, kartanossa on meneillään kissojenpesutalkoot; eilen oli Mörkön vuoro, tänään Lumen. Luvassa siis kynsimistä, puremista ja sähisemistä, koska lumi on varsinainen villipeto. Uh huh.

    VastaaPoista