Deilig Bergen

Kolmen päivän reissu Bergeniin, Norjaan, on nyt kaunis muisto. Puoliso on aina kehunut Norjan kauneutta, onhan hän asunut ja tehnyt töitä useita vuosia Stavangerissa. Komeat olivat maisemat, ja varmasti teemme seudulle vielä matkan perheen kesken. Maanantaina lensin matkaseurueen kanssa Tukholman kautta Bergeniin, Fleslandin lentokentälle. Tulipahan testattua Norwegian Air, uusin tulokas Suomen lentoyhtiötarjonnassa, ja hyväksi havaittua. Mitä tulee Bergeniin, niin kaupunkilaiset eivät pidä itseään norjalaisina vaan nimenomaan bergeniläisinä. He ovat ihan oma kansansa nimittäin. Ja ylpeitä bergeniläisyydestään. Bergen on vanha hansakaupunki, ja Norjan toiseksi suurin kaupunki.

Majapaikaksemme oli valikoitunut Hotel Grand Terminus, jolla on merkittävä historia Bergenissä. Sanotaan että hotellilla on oma kummitus, joka näyttäytyy silloin tällöin jottei häntä unohdettaisi. Asuihan hän aikanaan hotellin paikalla sijainneessa orpokodissa. Hotel Grand Terminus päätettiin rakentaa traagisen tulipalon seurauksena: vuonna 1906 nimittäin iso osa Bergeniä paloi poroksi, kun öljylamppu sytytti varaston Strandgatenilla. 3000 ihmistä jäi kodittomaksi tuona yönä. 400 rakennusta paloi poroksi, mukaan lukien neljä hotellia. Siispä tarvittiin uusi hotelli, ja mielellään korkeatasoinen sellainen.

Hotelli avattiin 20.4.1928 ja se maksoi 2,1 miljoonaa kruunua. Jokaisessa hotellin 115 huoneessa oli tuolloin lavuaari, mikä oli siihen aikaan luxusta. Tammipaneloidut seinät, kiviportaikot, parkettilattiat, kristallikruunut, vaikuttava ala-aula, katedraalimaiset ikkunat, huoneiden tapettiseinät; kaikki huokui ylellisyyttä. Nykyään hotelli on perheomisteinen ja sitä remontoidaan pikku hiljaa entiseen loistoonsa.

Bergenin tärkein nähtävyys lienee kaapelivaunu, Floibanen, joka on ainoa laatuaan Skandinaviassa. Vaunu vie 320 metrin korkeuteen (meren pinnasta) ja näkymät yli Bergenin ovat huikeat. Täältä aukeaa vuonoseudun koko kauneus henkeäsalpaavalla tavalla. Ja kun korkealla ollaan, niin huipulla myös tuulee, joten lämmintä päälle. Floyenin huipulta löytyy lukuisia patikointireittejä, samoin kuin ravintola ja lasten leikkipuisto.

Toinen "pakollinen" nähtävyys on tietenkin Femte i Andre Bar. Baari sijaitsee Strand-hotellin tiloissa, osoitteessa Strandkaien 2. Baarin ehtoisa isäntä Hans Bru on "aina paikalla" ja pitää hyvää huolta asiakkaistaan ja kertoo mielellään baarin historiasta. Täällä pääset nauttimaan norjalaisia akvaviitteja, joko mielikuvituksellisten cocktailien muodossa, tai ihan omana itsenään. Norjahan on kotipolton luvattu maa, ja akvaviitillakin on pitkä historiansa. Älä unohda maistaa Bergens Aquavitia, jota myös konjakiksi mainostetaan.

Sisäänkäynnin ulkopuolella on patsas, joka esittää etsivää nimeltä Varg Veum. Tämä fiktiivinen hahmo on kirjailija Gunnar Staalesenin hengentuote. Staalesenin ensimmäinen rikosromaani julkaistiin v. 1977 ja vuosien varrella kirjoja on ilmestynyt jo lukuisia. Romaanien sankari Varg Veum on Sherlock Holmesin ohella kirjallisuuden ainoita etsiviä, joilla on pysyvä konttori. Varg Veumin konttori sijaitsee Femte i Andre Barin kupeessa, ja sinne voivat baarin asiakkaat kurkistaa. Baarista saa muuten jokaiseen Staalesenin romaanin juoneen sidotun drinkin, 30 erilaista. Tuottelias kirjailija ja innovatiivinen baarimestari, sanoisin.

Sataman kalaravintolat ovat viehättäviä, samoin kuin somat bergeniläistalot yleensäkin. Hauskan näköistä on talojen sijainti rinteessä, mahtaa olla upeat näkymät. On täytynyt rakentamisenkin olla haastavaa... Bergenistä löytyy ihania vaatekauppoja ja sisustusliikkeitä, ja hinnat Suomen tasoa. Villatuotteita löytyy luonnollisesti joka lähtöön. Kalaa tuli syötyä kumpaisenakin iltana, ja hyvää oli. Kuulemma nyt on se aika, kun ruokavalio muuttuu lammaspainotteiseksi, aina jouluun asti. Jouluherkku on sekin, yllätys yllätys, lammas.

Säästä sen verran, että Bergenissä sataa 2,5 metriä vuodessa. Sadepäiviä on vuodessa vähintään 250... Toisaalta, lumesta ei juurikaan tarvitse kärsiä, ja talvellakin lämpötila harvoin laskee miinus viiden asteen alapuolelle. Kesällä on 20-25 astetta lämmintä. Paras aika vierailla vuonoseuduilla on touko- ja kesäkuu, ovathan ne myös vähäsateisimmat kuukaudet. Kartanonrouvalle tämä ilmasto sopisi paremmin kuin hyvin. Katukuvasta muuten huomasi, ettei sade hetkauta paikallisia pätkääkään, ja sadevarusteet ilmestyvät taianomaisesti esiin tarvittaessa. Hiukan meitä suomalaisia häkellytti, kun isännät vetelivät jalkaansa kalosseja. Harvinaista Suomen olosuhteissa, vaikka sataahan meilläkin ihan riittävästi.

Saimme siis sadetta ja auringonpaistetta vuorotellen. Näimme kauniita vuonomaisemia ja somia lampaita. Söimme maukasta (kala)ruokaa. Kuuntelimme mielenkiintoista norjan aksenttia - välillä hyvällä, välillä huonolla menestyksellä. Oikein mukava reissu kaiken kaikkiaan. Varmasti palaan takaisin Norjaan, kokemuksesta rohkaistuneena.