Sika-uutiset

Olin niin iloinen, kun taannoin luin lehdestä, että Suomessa sioilla on muuta Eurooppaa paremmat oltavat. Tuli mieleeni Karjalaisten marttojen reseptikirjaan oikolukemani reseptit, huh mikä urakka. Siis oikeinkirjoituksen vahtiminen. On nähkääs meikäläisellä veressä, toiminhan aikanaan oikolukijana sanomalehdessä, ammattikunta jota enää ei edes tunneta (ja sen kyllä huomaa). Silloin ei laskettu paikallislehteen kielioppivirheitä eikä muitakaan kömmähdyksiä. Muuta kuin vahingossa... Nyt eksyin aiheesta. Siis se reseptikirja - mitä tekemistä sillä on sikojen kanssa. Ei mitään tietääkseni. Mutta sattumoisin oikoluku-urakan aikana eteeni lävähti yksi sun toinenkin sianliharesepti. Mitä ilmeisemmin vanhempi polvi on elänyt ja kasvanut sianlihalla, tarjottujen monipuolisten reseptien määrästä päätellen.

Jos siis sialla on terveen vaaleanpunainen iho, vähän karvaa ja häntä iloisesti kippuralla, sika voi oikein hyvin, kiitos kysymästä. Joulupöydässä tavataan. Siitä oiva aasinsilta jouluaaton ateriaan. Jo useita vuosia traditio meidän perheessämme on mennyt niin, että isovanhemmat ja naapurin vanha pariskunta sekä veljeni poikineen syövät aattoaterian meidän ruokapöydässämme. Traditio taisi saada alkunsa siitä, kun emme jaksaneet raahata lapsia ja heidän (lue: joulupukin etukäteen tuomia) lahjojaan mummolaan. Niinpä äitini paistaa kinkun ja tuo sen mukanaan, ja anoppi valmistaa maanmainion sienisalaatin plus muuta hyväskää joulupöytäämme, minä ehtoisana emäntänä loput.

Viime jouluna jouduin erinäisistä syistä itse hoitamaan kinkun joulupöytään. En edes lähtenyt yrittämään paistamista itse, vaan hankkiuduin hyvissä ajoin paikalliseen "luomukauppaan", josta tilasin luomukinkun valmiiksi paistettuna, kiitos. Hintaa unohdin kysyä... Kun aatonaattona kävin kinkun lunastamassa, meinasin pyörtyä kun hinta ilmestyi kassakoneeseen. En viitsi toistaa summaa, mutta uskokaa jos sanon että hinta oli pöyristyttävä. Kaiken huipuksi kinkku ei ollut sen kummemman makuinen kuin jokavuotinen taviskinkkukaan. Arvaatte varmaan että tänä jouluna palataan vanhaan traditioon ja pyydän äitiäni paistamaan kinkun. Toivoakseni kuitenkin suomalaisen, voivathan ne paljon paremmin...

Juu, olen kuullut sellaisestakin mahdollisuudesta kuin kalkkuna, vaihtelun vuoksi. Sanon siihen: Ei kiitos. Joulukinkku on se ainoa oikea jouluaattopöydässä, eikä kalkkunasta tykkää meidän perheessämme kukaan. Puhumattakaan että kalkkunaa saa ympäri vuoden, joulukinkkua paistetaan vain jouluna. Lintu on lintu, sika on sika, siinä on vissi ero. Saavatkohan suomalaiset kalkkunat muuten elää onnellista elämää, noin niin kuin Euroopan mittapuun mukaan? Ehkä sanomalehti kertoo siitä tarkemmin jonain päivänä.

Vieläkin muistan hilpeydellä Mäkkärin hulvattoman mainoksen vuosien takaa: siinä pieni possurukka kantaa kylttiä mukanaan ja huutaa samalla "Syökää kanaa, kana on hyvää". Sitä rallatusta jaksettiin työpaikalla toistaa lukemattomia kertoja. Ja aina nauratti. Muuten, marttojen reseptikirjaan tarjottiin peräti yksi kanaruokaresepti, tarkemmin siis broileriruoka, joka on ihan eri asia kuin kana. Saakohan kanaa yleensäkään mistään... Urheasti kaivoin omista reseptivihkoistani pari lisää. Meikäläinenhän on aikuisikänsä elänyt sianlihan asemesta nimenomaan broilerilla. Kansakoulun kanaviillokkia sen sijaan ei ole eikä tule ikävä.

Jouluaattoon on tänään tasan kaksi kuukautta. Tyttäreni odottaa jo joulua ihan täysillä. Hän on niiiin  jouluihminen. Ojensi eilen äidilleen joululahjalistankin. Eikä ollut ihan mikä tahansa lista, vaan anilliininpunaiselle pahville laadittu, tarroin ja piirustuksin koristeltu taideteos. Hän antoi sen ensimmäisen kerran suoraan minulle siksi, että on kuulemma tietoinen siitä, ettei kaksitoista vuotta täyttäneille lapsille enää joulupukki tuo lahjoja, vaan vanhemmat hankkivat ne... Siinä on kuulkaa sitä lapsen viattomuutta mitä tämä ankea ja ankara maailma tarvitsee. Saa nähdä syökö tytär sikaa kuitenkaan jouluna, niitä "pieniä possuraukkoja".

Nyt saavat sikajutut riittää tältä erää. Oli mukava turista kanssanne. Juicen sanoin: "Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin / Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin / Jouluna sikaa mä muista en / Vain kinkkua vahtaan himoiten".

Kuten näkyy, odotan joulua jo innolla. Ja joulukinkkua.