Oli synkkä ja myrskyinen yö

Nimittäin viime yönä. Vietin sen tyttäreni kanssa Tallinnassa, kahdestaan naisten reissulla. Tuuli ujelsi korkean talomme nurkissa ja mereltä puhalsi kuin viimeistä päivää. Valvomiseksihan se meni. Ei niinkään itse myrskyn takia, siinähän ei kerrostalon suojassa mitään vaarallista ole. Ennemminkin valvotti omat ajatukset. Me mielityypit (puhutaan taas Enneagrammista) käsittelemme asioita päässämme. Olen itse kuvaillut tätä jatkuvaa dialogia ikään kuin päänsisäiseksi rautatieasemaksi, joka ei ikinä hiljene. Junat tulevat ja menevät, arkena ja pyhänä, öin ja päivin...

En sen yksityiskohtaisemmin ala purkaa näitä ajatuksia kanssanne, vaikka voisihan sekin aika virkistävää olla. Yleensä kokeilen rentoutumista, kun huomaan että nyt menee taas lujaa ja korkealta. Voin jakaa konstin kanssanne, sikäli mikäli joku muukin kaipaa rauhoittumista. Makaa selällään, risti kädet rinnalle niin että aktiivinen käsi jää alimmaiseksi. Tee samoin nilkoille. Vedä syvään henkeä nenän kautta, puhalla suun kautta ulos. Jatka tietoista hengittämistä kunnes ajatukset hiljenevät. Tämä konsti todella toimii! Paitsi viime yönä...

Puolisoni tokaisee välillä, että silmät vaan kiinni ja unta palloon. Periaatteessa hyvä idea, mutta siinä ohjeessa ei ole otettu tietenkään huomioon sitä, että olemme kaikki erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Eikä kiistelemään kannata ryhtyä. Minä kuittaan puolisolle, että viattomat nukkuvat, me syntiset valvomme...

Sellainenkin konsti on unettoman yön ohjeeksi joskus annettu, että nousee ylös ja tekee kaikki iltarutiinit uudestaan. Joillekin saattaa toimia unettavan tylsän tekstin lukeminen - kapulakielellä lastattu poliittinen ohjelma tai pienellä präntätty lakikirja siis yöpöydälle yöttöminen öiden iloksi. Saattaa käydä niinkin että älykkyysosamäärä kummasti kasvaa... Kuka suosii lämmintä maitoa, kuka viinilasillista, kuka lopettaa turhan vehtaamisen lakanoiden välissä ja ryhtyy leipomaan pullaa tai pesemään ikkunoita. Konstit on monet, sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki.

Unipillerit sen sijaan kannattanee jättää kokeilematta. Vaikka niistä hetkellisen hurmion saisikin, pitkäaikaisvaikutus voi olla ikävähkö. Luontaistuotekaupoista löytyy tippoja, jotka rauhoittavat iltaisin. Kokeiltu on. Toimivat.

Pitikö sanomani jotain Tallinnasta? Luultavasti ei mitään uutta sanottavaa siltä rintamalta. Kaupoissa juostiin tyttären kanssa. Ulkoaktiviteetit jäivät väliin surkean, kylmän ja tuulisen sään takia. Ikkunoita yritin iltasella pestä, huonoin tuloksin. Aamulla valonkajo paljasti säälittävät rannut. Uusiksi menee, joku toinen kerta sitten.

Se piti vielä loppukevennyksenä kertoa, että Viru-hotellin aulan läpi oikaistessamme huomasin että KGB-museon kierros oli juuri alkamaisillaan. Iloinen opas kertoi kierroksen kestävän noin tunnin. Tyttäreni oli lamaantuneen näköinen; hänen ohjenuoransa on nykyään museoiden kiertäminen - kaukaa!!! Ilmeisesti olemme kiduttaneet lapsiamme koko heidän lapsuutensa ravaamalla erilaisissa museoissa ja näyttelyissä, etenkin matkoillamme. Siispä houkutteleva kierros jäi vielä nyt väliin, siskojen täytyy toki pitää yhtä. Mutta seuraavalla Tallinnan-reissulla vierailen satavarmasti a.o. museossa. Voisin kuvitella sen olevan avartavaa.

Tutkimusten mukaan pitkäaikainen ja jatkuva unettomuus lyhentää elinikää. Kartanonrouva nukkuu vaikka väkisin. Mutta jos nukkuu paljon, niin tuntuuko elämä sitten lyhyemmältä? Hmm...