Akselia jäljitellen

Axel Waldemar Gallén, sittemmin Akseli Gallen-Kallela kirjoitti näin: "Erämaan kätköissä tahtoisin omistaa sakaraharjaisen linnan, jossa olisi torni harmaata kiveä, honka- ja tammipuuta. Siellä tahtoisin istua yksin hautoen ajatuksiani, viettää muutamia tunteja laboratoriossa sulattimieni ääressä ja muutamia kirjastohuoneessa ja lopun päivästä takoen ja maalaten ja veistäen."

Kartanonrouva päätyi seuraavanlaiseen kopiointiin: "Rauhaisan puhtaan järven rannalle tahi pauhaavan, alati muotoaan muuttavan meren ääreen tahtoisin rakentaa monimuotoisen, valkoisen kivitalon, jossa valo kulkisi esteettä huoneesta toiseen, ja suurien ikkunoiden takana alati muuttuva maisema. Lasiverannalla istuisin ja unelmoisin, fundeeraisin syntyjä syviä, pehmeän nojatuolin lämpimässä sylissä lukisin kirjoja ja kirjoittelisin tarinoita, tarjoaisin antoisia valmennustuokioita ihanille asiakkailleni. Päivän päätteeksi tahtoisin meditoida saunan lauteilla pehmeissä löylyissä ja antautua veden viehkeään syleilyyn."

Akseli sai sakaraharjaisen linnansa Tarvaspäähän. Kartanonrouva vielä unelmoi. Ja piirtää taloluonnosta paperille. Keittiöön valkoiset, lasiovelliset kaapit, iso saareke, terassinovet puutarhaan ja aamukahvipatiolle. Ikioma pukeutusmishuone Carrie Bradshaw´n tyyliin. Valoisassa kylpyhuoneessa tassujalkainen amme ikkunan alla. Lasiveranta. Ikkunaluukut välimerelliseen tyyliin. Monta parveketta. Tummat lattiat. Valkoiset kalusteet. Satoja kynttilöitä... Aah. Unelmoiminen on ihanaa!