Unessa useasti

Mun isi aina sanoi mulle: tyttöni, nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Isäni on viisas mies. Nukkuminen on taivaallisen ihanaa. Usein iltaisin kun painan pääni tyynyyn ja kiskon fantastisen magneettitäkkini tiukasti leukaan asti, huokaan syvään ja totean ääneen: ihanaa mennä nukkumaan. Ja tiedättekö mikä on kerta kaikkiaan huippuihanaa: kun herää aamuyöllä pissalle ja sitten palaa takaisin sänkyyn ja vilkaisee kelloa, vain huomatakseen että vielä saa nukkua monta tuntia. Taivaallista. Sekin on upeaa, kun persialaiskissamme Mörkö hyppää tyynylle hyrräämään ja jää siihen hetkeksi torkahtamaan. Siinä sitten onnellisina kuorsataan, emäntä ja kissa.

Tämä tyttö ei ole niin sanotusti elävien kirjoissa, jos yöunet jäävät alle kahdeksan tunnin. Mieluiten nukun yhdeksän tuntia. Siis yhdeksän ihanaa tuntia. Älkää luulkokaan että nostan kunnioituksesta hattua niille, jotka kehuvat (?) nukkuvansa vain pari tuntia yössä. Hölmöjä, sanon minä. Jaa no, saattaahan se toki olla niinkin, että jollekin uni ei yksinkertaisesti vaan maistu, tai ei nukuta. Nimittäin univaikeudet ovat kamalista kamalimpia. Uniapnea on ihan hirveä vaiva. Tutustuin aikanaan työpaikallani bussikuskiin, joka kärsi uniapneasta, ja näyttikin ihan elävältä ruumiilta. Hänen autonkuljettajan uransa päättyi sittemmin, luonnollisesti. Väsynyt ihminen ei voi ammatikseen kuljettaa muita ihmisiä liikenteessä.

Kävin aikoinaan kuuntelemassa aivotutkija Kiti Müllerin luentoa ja hän korosti unen tarpeellisuutta aivojen hyvinvoinnin näkökulmasta. Hänen isänsä oli puolestaan aina suosinut päiväunia ja opettanut sen tavan tyttärellensäkin. Ihan vaan tiedoksi, tarkoitus ei ole nukkua päiväunia tuntitolkulla, koska siitä kärsivät ne elintärkeät yöunet. Ideana on nukkua 5-30 minuuttia, jotta päiväunista saa maksimaalisen hyödyn. Onhan sellainenkin tutkimus tehty, että 8 minuutin torkahdus virkistää eniten. Sellaista konstia olen kuullut käytettävän, että pidetään kynää kädessä ja suljetaan silmät, ja kun kynä tippuu, on torkahtanut riittävästi. Mene ja tiedä. Ainakin onnistuu helposti konttorihommissa.

Itse en juurikaan nuku päiväunia, paitsi puolikuntoisena. Jos poikkeuksellisesti nukun, niin maksimissaan sen 15 minuuttia. Sen jälkeen on huippuvirkeä olo taas. No, taidan olla aina suhteellisen virkeä. Ehkä eräässä tietyssä hallituksessa ollaan eri mieltä; nimittäin siellä tiedetään, ettei kokousta mielellään kannata järjestää klo 8 aamulla, kun allekirjoittanut on vielä ihan koomassa. Siis normaalia enemmän, hihii...

Nukkumiseen liittyy perheessämme sellainenkin hauska ominaispiirre, että kuva-albumeissa on valtava määrä valokuvia, joissa jompi kumpi lapsista nukkuu isänsä kanssa. Välillä minusta tuntui, että puolisoni kävi kotona vain nukkumassa. Kiva että teki sen kuitenkin lasten kanssa... Hän painoi aina niska limassa töitä, ulkomaita myöten, ja luonnollisesti oli sitten kotona äärimmäisen väsynyt. Minua se tietysti välillä harmitti. Kaipasinhan aikuista seuraa lastenhoidon lomassa. No, aikansa kutakin. Tosin on hän aika lahjakas nukkuja vieläkin. Ja rakastaa päiväunia. Sitten kun meikäläinen painuu jo iltasella punkan pohjalle, herra vasta alkaa virkistyä. Niin on rytmit erilaiset.

Jos siis jossain päin maailmaa on käytetty kidutuskonstina sitä, ettei ihmisen anneta nukkua ja herätellään vähän väliä tai seisotetaan epäinhimillisissä asennoissa, niin voin hyvin ymmärtää miten psyyke kuin psyyke murtuu. Liikenteessä väsynyt ihminen on yhtä vaarallinen kuin alkoholin vaikutuksen alainenkin. En juurikaan välitä muistella niitä aikoja, kun ajoin lentokentälle töihin kolmen aikaan aamuyöllä, ja perillä ihmettelin miten ylipäätään olin hengissä sinne selvinnyt. Mitään muistikuvaa itse ajomatkasta ei ollut. Vuoden jaksoin, sitten siirryin töihin inhimillisempiin työaikoihin ja vaihdoin julkisiin liikennevälineisiin.

Mikä on yöunien jälkeen toiseksi parasta? Tai no, kolmanneksi parasta? Aamukahvit. Ehdottomasti.

"Puh, kun aamulla heräät, mitä sanot itsellesi ensimmäiseksi?, kysyi Nasu viimein. "Mitä tänään on aamiaiseksi?", sanoi Puh. "Mitä sinä sanot?" "Minä sanon: Mitähän jännittävää tänään tapahtuu?", sanoi Nasu. Puh nyökkäsi miettiväisesti. "Se on sama asia", hän sanoi.