Tätivaroitus

Kartanonrouva alkaa vääjäämättä olla täti-ihminen. Ja sen huomaa monestakin asiasta - pitäisikö lisätä "ikävä kyllä" vai "luonnollisesti"... Milloin siis tietää olevansa täti-iässä? Omasta kokemuksestani vaikkapa seuraavista syistä:

Kun kävelylenkillä kumartuu noukkimaan maassa lojuvia tyhjiä karkki- ja chipsipusseja ja tiputtaa ne närkästyneesti tuhahtaen lähimpään roskikseen.

Kun bussissa tekisi mieli kääntyä sanomaan takana istuvalle, kännykkään puhuvalle teinille, ettei yhtään nyt huvittaisi kuunnella hänen parisuhdejuttujaan.

Kun kaupan kassalla paheksuu aamukaljaa ostavia juoppoja. Tai tekisi mieli kertoa terveellisistä ruokailutottumuksista niille asiakkaille, jotka lataavat hihnalle vain eineksiä.

Kun iloitsee siitä että kaupan täti saa varastelevan teinin kiinni rysän päältä. Jotain järjestystä...

Kun ulos lähtiessä pukeutuu lämpimästi ja 'sään mukaisesti'.

Kun korkkarit alkavat väsyttää jalkoja.

Kun seminaarimatkoilla lähtee ensimmäisten joukossa nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaa päivää varten.

Kun herää kukonlaulun aikaan ihan itsestään.

Kun kahdesta viinilasillisesta tulee krapula.

Kun sana "eläkepäivät" kuulostaa houkuttelevalta tulevaisuudenkuvalta.

Kun sukujuhlissa ihailee kuinka serkkujen lapset ovat jo niin isoja; "muistan kun olit vielä ihan pieni"...

Kun alkaa miettiä pitäisikö laatia testamentti jo pikku hiljaa.

Kun alkaa laatia listaa miksi on tätimäinen.

Hyvää viikonloppua!