"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tehdäänkö tietokoneella vai onko kiire?

Sanasta kiire on tullut muotisana. Samaten stressistä... Ei siitä kukaan tunnu nauttivan, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kiire on. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin kiirettä sinällään ei ole olemassa, vaan kyse on mielentilasta. Me luomme kiireemme ihan itse. Ja kolikon toinen puoli: kaikki haluavat samaan aikaan enemmän vapautta ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Lisää omaa aikaa, vähemmän kiirettä. Aikamoinen dilemma?

Olet varmaankin törmännyt tilanteeseen, kun toinen selittää puhelimessa "kuinka kauhea kiire on". Paasaa puoli tuntia, ja alat jo ihmetellä, että hittojako siinä kännykässä pulisee, menis selvittämään kiireitään. No, eihän niin kenellekään oikeasti sanota. Kuinka moni tunnustaa soittavansa ystävilleen työmatkalla autosta? Se on se ainoa hetki, kun sellaiseen ylellisyyteen on aikaa; töissä ei voi eikä ehdi lärpätellä turhia, ja kotona odottaa se kakkosduuni perheen ja huushollin muodossa. Tai no, kenellä odottaa, kenellä ei.



Kun mökkimatkalla perjantairuuhkassa näkee kuumakallen porhaltavan jonon ohi, herää kysymys siitä mihin on niin kiire, että sen takia kannattaa riskeerata sekä oma että muiden liikenteessä olevien henki ja terveys. Mihin kyseinen vauhtiveikko mahtaa perillä käyttää kaahailussa voittamansa 5-10 minuuttia (siis jos onnistui hengissä perille pääsemään)? Kuka on tutkinut asiaa... Tässä hosumisessa tuppaa unohtumaan se tosiasia, että "tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka".

Pahinta kiire on työelämässä. Vaatimukset ovat kovia, pärjätä pitää ja tulosta pitää tulla (tulos tai ulos!). Deadlinet ovat  tiukkoja. Teemme päivittäin tuhansia valintoja. Sekin on valinta, lähteekö mukaan tähän oravanpyörään. Käsi sydämellä, saako ihminen enemmän aikaiseksi tekemällä 12-tuntisen työpäivän? Aivotutkijat väittävät ettei saa... Päinvastoin. Kuka ihailee kansanedustajaa, joka kehuu nukkuvansa vain 4-5 tuntia yössä? Onko tosiaan uskottavaa, että ovat väsyneinä päteviä hoitamaan kansakunnan asioita... Tohdin epäillä.



Uskotko väittämään, että "vain kiireinen ihminen on tehokas" tai "Määrä on menestymisen mittari"? Vai peesaatko sittenkin sananlaskua "Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Jokaisella persoonatyypillä on toki erilainen lähestymistapa kiireeseen, ja jokaisella omanlaisensa konstit kiireen kesyttämiseen. Kirjassa Kesytä kiire! (Anja Kulovesi, 2007) annetaan yhdeksän porrasta pohdittavaksi: 1.Työn tärkeys, tarkoitus ja päämäärä, 2.Miten tavoitteeseen pääsee?, 3.Olennaisen erottaminen epäolennaisesta, 4.Keskittyminen ja tasapainon löytäminen työn ja muun elämän välillä, 5.Mielentilan hallitseminen ja harmonian löytäminen, 6.Läsnäolo, 7.Tunnista omat rajasi, 8.Aikalisä, 9.Kehittyminen ja tulevaisuuden visiot. Sopii kokeilla käytännössä.

Niin tai näin, työllä voi perinteisesti täyttää myös tyhjiötä henkilökohtaisessa elämässään. Ja onhan se niinkin, että jos töiden yletön paiskiminen oikeasti onnelliseksi tekee, niin miksi se ongelma sitten olisikaan. Jos siitä vielä tienaa valtavasti, anti mennä vaan. Pääasia on ettei uhraa itseään työlle, koska silloin menettää elämästä jotain todella olennaista. Kysy itseltäsi aika ajoin oletko innostunut töistäsi, onko työympäristösi motivoiva, arvostetaanko sinua, voitko itse vaikuttaa työtunteihisi ja työn kuormitukseen, saatko ja voitko käyttää erikoisosaamistasi, saatko riittävän korvauksen "menetetystä vapaa-ajastasi". Pieni check-up (välitilinpäätös) aina silloin tällöin pitää mielen virkeänä.



Muutama vinkki kiireen kesyttämiseen: tee yksi asia kerrallaan, pane asiat tärkeysjärjestykseen, pidä lounastauko, nuku riittävästi, syö terveellisesti, ulkoile ja liiku, muista myös vapaa-aika, hengitä välillä!

Tähän loppuun savolainen vinkki työpaikan kiireeseen:

Jos työn vaahti on liijan kova: Sano jotta pomossa on suurel luokan valtijomiesaenesta. Tarjovvaa vuan verta, hikkee ja kyynelijä.
Jos lommoo on liijan vähä: Tuo hiilirilli työpaekalle ja kutu pomo paestammaan makkaroo ja juommaan kaljoo.

Kartanonrouva on ottanut kiireestä yliotteen. Rahaa ei ole mutta eipä ole kiirekään. Tasapaino se on kai sekin...

1 kommentti:

  1. Voisko pomolle laulaa lurauttaa: Ajomies,älä kiirehdi suotta! Pakoon pääse ei kohtaloaan...
    Nopas, hitaasti kiiruhtaen pääsee nopeimmin perille, sanoivat vanhat. Vaan mitäpä eläköitynyt enää kiireestä tietää, kunhan vaan mennä höseltää. Toista oli ennen. Oli joskus niin kiire ettei mihinkään ehtinyt! Onneksi kuitenkin nyt näin. Senkun vaan laulan, että "hiljallensa ja hiljallensa, hiljallensa mä laulan vaan..."

    VastaaPoista