Vastuullinen kapitalismi

Oliko uteliaisuutta herättävä otsikko? Taisi olla. Kuulin ilmaisun eräästä ohjelmasta. Päästökauppa oli dokumentin aiheena. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe, vaikkei ensi kuulemalta uskoisikaan. Kioton sopimuksessahan päätettiin kasvihuonekaasujen vähentämisestä, ja myös hiilen varastoimisesta (ikään kuin kolikon toinen puoli). Sopimuksen mekanismeihin kuuluu sekin, että päästöjä ei tarvitse välttämättä itse vähentää, vaan sen voi tehdä siellä missä proseduuri on "kustannustehokkainta". Hmm... mielenkiintoista. Yhdysvallat ei muuten ole sopimusta allekirjoittanut. Euroopan unioni taasen on sitoutunut siihen erittäinkin voimakkaasti.

Ja tästä pääsemmekin sujuvasti aiheeseen: päästökeinottelijat. Uskokaa tai älkää niin rahanpesu nykymaailmassa muuttuu vähitellen "viherpesuksi". Ja epäilenpä vahvasti ettei ilmasto kuulu hyötyjiin tässä kaupankäynnissä. Vaikka siitähän piti alun alkaen olla kysymys. Vai pitikö? (Loppujen lopuksihan Kioton sopimuksen ensisijainen tavoite oli "kustannusten aleneminen"...) Päästökauppiaat on uusi ammattikunta, ja siinä maailmassa pelataan isoilla rahoilla. Ala on kuitenkin niin tuore, ettei sääntöjä vielä ole. Eli villi länsi vallitsee hiilijalanjäljen metsästyksessä.

Nämä päästökeinottelijat reissaavat ympäri maailmaa etsimässä asiakkaita; maanviljelijöitä Texasissa, filippiiniläisiä kaatopaikkatonkijoita, maidontuottajia Intiassa. Yksi tai kaksi tai muutama asiakas ei luonnollisestikaan riitä isoon bisnekseen, vaan tarvitaan suuria päästöryhmiä. Korvaukseksi liittymisestä näihin ryhmiin tarjotaan päästöyksiköitä, ja sitä myöten mahdollisuus suuriin seteleihin. Koomisinta on se, että länsimainen hyvinvointikansalainen ostaa itselleen ympäristötietoista omaatuntoa, mutta intialaisen lehmänlannankuivattajan elämä ei rikkaammaksi tai paremmaksi muutu. Eettiset ongelmat ovatkin pahin kompastuskivi tässä kaupankäynnissä; apu ei mene niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Ja rikkaat keinottelijat rikastuvat ennestään.

Sitäkin on arvosteltu, toteutuuko luonnonsuojelu lainkaan. Jos hiilidioksidia esim. upotetaan mereen, miten käy luonnon kiertokulun? Maailman ilmasto on sekaisin kuin Jokisen eväät; mikään luonnonmullistus ei enää hämmästytä kun koko ajan sattuu ja tapahtuu (tulvaa, tornadoa, hyökyaaltoa, maanjäristystä, tulivuorenpurkausta...). Jos oikeasti halutaan ilmaston ja luonnon suhteen jotain tähdellistä tehdä, riittääkö tällainen päästökauppaleikki, vai pitäisikö olla tarkempaa seurantaa siitä, muuttuuko maailma oikeasti. Istutetaanko luvattuja puita ja miten istutuksia tai peltoja hoidetaan? Esimerkiksi.

Euroopan unionin päästökauppa toimii niin, että suuret teollisuus- ja energialaitokset ostavat ja myyvät päästöoikeuksia. Jos ja kun laitos tekee sellaisia teknologisia uudistuksia, että voi käyttää vähemmän päästöoikeuksia kuin mitä sille on myönnetty, ylimääräisiä sitten kaupitellaan niitä tarvitseville. Näin päästöjä oikeasti vähennetään ja tavoite on selvä. Harmillista kyllä, päästökauppa myös nostaa energian hintaa. Ja se ei tietenkään tavallista kuluttajaa juurikaan ilahduta. Vaikka kuinka ilmastoa säästetään siinä sivussa. Teoreettisesti. Kun saastuttaminen tehtiin kalliiksi...

No, mikä tästä tekee kiehtovan aiheen? Ainakin pistää miettimään olenko aidosti ja oikeasti "vastuullinen kapitalisti", jos paikkailen hiilijalanjälkeäni ostamalla lentolipun ohella lentoyhtiöltä puun. Vai huijaanko vain itseäni. Ja onko edes tarpeellista yksittäisen ihmisen miettiä kuinka eettistä lentäminen ylipäätään on. Ehkä nämä asiat ovat riippuvaisia paljon isommista kuvioista, loppujen lopuksi.

Jaa-a, voisihan sitä tietenkin pienen kokeilun tehdä kiehtovilla päästömarkkinoilla. Se ei pelaa, joka pelkää.