"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

torstai 20. lokakuuta 2011

Kuhne-terapiaa ja vähän muutakin

Jo ammoisista ajoista asti ihminen on nauttinut kylpylähoidoista ja vesiterapiasta. Vesihän on terveyttä ylläpitävä ja parantava aine. Eilen sain ilon kuunnella erään marttamme tarinoita 60-luvun alusta, kun hän toimi mm. Söderkullan parantolan hoitajana ja johtajattarena. On kuulkaa konstit olleet vähän erilaiset kuin tänä päivänä. Tosin luulen että nykyajan lääkeaddiktiota parempi vaihtoehto useimmiten olisi jokin luontaishoito...



Hilpeyttäkin vanhat tarinat herättivät. Pöytää kiersi mm. kirja nimeltä Parantava paasto (Teo Snellman, 1960). Siinä mainittiin 17 erilaista vaivaa, joihin paasto tehoaa. Listalta löytyi ummetus, syöpä, ihottuma, astma, reumatismi, sydäntaudit, mahahaava, liikalihavuus, luonnoton laihuus (!), suolitulehdukset, sokeritauti, silmä-, nenä- ja korvasairaudet, alkoholismi... Hauskin oli ehdottomasti paaston hyödyllinen vaikutus "sielunhaavoihin ja hermostuneisuuteen". Naisten tautejakin paastolla on hoidettu, hedelmättömyyttä muun muassa. En tiedä riittääkö nykyajan ihmisten huumorintaju tähän väitteeseen kuitenkaan... Paasto tehoaa oppaan mukaan myös mielisairauksiin, oltiinhan tuolloin tietävinään "paaston vaikutus älyn ja aistinten terästäjänä". Kaatumatauti muuten luettiin mielisairaudeksi 60-luvulla. Lienee luokitukset muuttuneet radikaalisti noista ajoista.



Paaston lisäksi ennen vanhaan hoidettiin tietenkin ihmistä kokonaisvaltaisesti kylvyillä. Leipzigiläinen naturopaatti Louis Kühne kehitteli ns. Kuhne-kylvyt, jotka ovat istumakylpyjä. Potilas istuu selkänojallisesta kylvyssä, jossa vesi yltää vain nivuksiin asti. Erityisesti vaihtolämpökylvyt olivat suosittuja; potilasta siis siveltiin vuoroin kylmällä, vuoroin kuumalla vedellä. Jalat olivat kylmässä vedessä. Ylävartalo pidettiin pyyhkeillä lämpimänä. Esim. migreeniä hoidettiin siten, että kuuma pyyhe kiedottiin ensin pään ympärille, sitten hoitaja antoi potilaalle niska-, pää- ja hartiahieronnan, lopuksi täydellinen lepo kera kaulalle ja vatsalle asetettavan kylmän kääreen. Pitäisikö testata? Kuulostaa kivemmalta kuin "ota yksi tabletti tarpeen tullen"...




Reumatismia hoidettiin sitruunakuurilla (sitruunoita siis syötiin päivittäin tietyn kaavan mukaan), nivelvaivoihin käytettiin käsien parafiinikylpyjä ja lopuksi sormijumppaa tekemällä parafiinista palloja, unettomuuteen tarjottiin hoidoksi kanervateetä, hienonnettua sipulia lämpimän maidon kera ja kylmäkääreitä vatsan päälle. Täytyy ehdottomasti kokeilla, kun seuraavan kerran uni on yhteistyökyvytön! Iskiasvaivoihin laitettiin kylmä kääre selkärangalle, päälle vielä voipaperi ja flanelli ja päällimmäiseksi kuumavesipussi. Avantouinti oli suositeltavaa, mutta vapaaehtoista, omalla vastuulla. Saunominen oli sekin hoitokeino; onhan se aina mielletty Suomessa terveyttä edistäväksi toiminnaksi. Ella Eronen kuulemma hieroi koko vartalonsa suolalla ennen kuin istui saunanlauteille.



Vesikylpyjen lisäksi potilaita vietiin keskipäivällä ulos ottamaan myöskin aurinkokylpyjä. Raitis ilmahan on kautta aikain todettu ihmiselle hyväksi. Ruoaksi Söderkullassa tarjottiin vain kasvisruokaa ja raakaravintoa, joka talvisin oli toki melko köyhää. Vaatiihan tämän päivän kasvissyöjältäkin mielikuvitusta, jotta kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet varmasti sisältyvät ruokavalioon. Suolentyhjennykset liittyivät luonnollisesti paastoon. Ja kiropraktikko oli tärkeä henkilö luontaishoidossa; hänen käsittelyssään saatiin nivelien lukkiumat avattua, ja ihmeitäkin kuulemma tapahtui. Sappivaivat hoidettiin ruokaöljyä juomalla, jäk. Eräs marttamme tekee niin edelleen, ja hups vaan, sappikivet ovat tipotiessään. Joku taika siinä on! Sitruunan mehua voi lisätä öljyn sekaan, liekö maun vuoksi.



Aika erikoista on siis hoito ollut ennen vanhaan. Ja toisaalta, lähes samoilla eväillä mennään tänäkin päivänä, muodollisesti toisennäköisesti vaan. Sitä mukaan kun ihminen kyllästyy iänikuiseen lääkkeiden popsimiseen, arvostus perinteisiä hoitokonsteja kohtaan kasvaa. Eiköhän meiltä jokaiselta löydy kotikonsti jos toinenkin vaivaan kuin vaivaan. Kartanonrouva huomasi mm. taannoin, että migreeni lähti lenkkipolulla. Heikompihermoisempi makaisi lamaantuneena sängyn pohjalla, kun migreeni iskee. Kannattaa kokeilla erilaisia konsteja eikä jäädä tuleen makaamaan. Itse olen huomannut migreenilääkkeet tehottomiksi, liekö elimistö tullut jo immuuniksi niille...


Onpa mielenkiintoista kuunnella erilaisia tarinoita, eri aikakausilta. Emmehän me olisi tässä jos meillä ei olisi menneisyyttä ja silloin opittuja asioita pohjatietona. Kun ruumista on menestyksellä hoidettu vuosien varrella lukuisilla tavoilla, on tämän päivän näkökulma "pään hoitaminen". Siinä missä kiropraktiikka aikanaan tappeli olemassaolonsa oikeutuksen puolesta, nyt on meidän life coachien vuoro etsiä paikkamme hyvinvointibisneksessä. Se on minun juttuni!

1 kommentti:

  1. Minä olen myös kokenut joitakin noista parannuskeinoista! Paasto tietysti (pitäisipä taas kokeilla) ja ruokaöljyä sappikiviin, kyllä sillä sitruunalla on siinä vissi taika, ei ainoastaan makukysymys. Ja arvaa, kuka osti Kristiinakaupungista kirppikseltä muovisen kuhne-ammeen joskus pari vuotta sitten! Pitäs vaan käyttää muuhunkin kuin mattojen huuhteluun!
    Kyllä vanha konsti lie sittenkin parempi kuin pussillinen uusia.

    VastaaPoista