"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

perjantai 7. lokakuuta 2011

Monenkarvaista kyläilijää

Kun vanhan ajan sähkötolpat vielä kulkivat tontin rajalla, oli aamusella kiva seurata kylpyhuoneesta käsin oravien taiteilua sähköjohdoilla. Nyt ei ole tolppia enää, ja sähköt vedetty maan sisään, mikä siis toki parempi turvallisuuden kannalta. Oravien sijaan ikkunasta on seurattu joka-aamuista fasaanien tepastelua pihamaalla. Välillä kiipeävät, vai pitäisikö sanoa lennähtävät, pergolan riu'ulle istumaan, tahi puutarhapenkille. Tästä kuvasta päätellen potkupallokin kelpaisi harrastukseksi:


Tänä aamuna meinasi lipsahtaa kahvinporot pöydälle, kun pihamaalla tepastelikin kettu repolainen (viroksi muuten rebane). Oli muhkea otus, hyvin syöneen näköinen veijari. Ettei olisi pistänyt fasaaneitamme lihoiksi ja parempiin suihin. Ei nimittäin näkynyt niitä veikkosia tänä aamuna pihamaalla käyskentelemässä. Harmikseni en ehtinyt napata kuvaa reposesta. Korvikkeeksi tarjoan tällaista kaveria:



Tyttären kanssa bongasimme taannoin pururadan tuntumasta suomenhevosia raivauspuuhissa. Nämä kaverit ovat kulmillamme yleensä talvinen näky, kun jään yli käyvät läheisillä saarilla puusavotassa. Tällä kertaa raivasivat urheilukentän laitamia:


Viime yönä saatiin ihan toisensorttinen yövieras. Virolainen ystävämme oli jäänyt laivasta varausvirheen takia, ja kyseli yösijaa. Sellainen löytyy aina ystäville. Olipa kiva aamukahvilla jutella maailmanmenosta ja vaihtaa ajatuksia Viron ja Suomen asioista ja taloustilanteesta. Tapaamisemme ovat aina yhtä antoisia. Eikä rakkaus Viroon taida sekään kuolla koskaan.



Kartanonrouva on innostuneella mielialalla. Marttojen kanssa ollaan saatu aikaiseksi aivan mahtava satasivuinen reseptikirja, jonka ammattitaitoisena taittajana toimi paikallinen kuva-artesaani Tea Itkonen. Lehdistössä ja radiossa olemme saaneet mukavasti palstatilaa ja julkisuutta sekä kirjan että markkinoiden tiimoilta. Kartanonrouvakin oli ihmeissään kun radiolähetystä tehtiin täältä omasta kodistamme käsin; toimittaja vaan käynnisti pihamaalla seisovan autonsa, joka toimi lähettimenä, ja haastatteluun tarvitsi vain mikrofonin. Voi tätä nykytekniikkaa!



 Marttojen Markkinat siis huomenna lauantaina 8.10. Porvoon VPK-talolla klo 10-15. Sekin on merkittävä tapahtuma, koska ensimmäisen kerran kaupunkimme historiassa suomen- ja ruotsinkieliset marttayhdistykset toimivat yhdessä. Nyt on martoissa tekemisen meininkiä!



Mukavaa viikonloppua!


3 kommenttia:

  1. Naureskelin tässä yks aamu kun olin Sasun kanssa lenkillä se toinen ketuista (pienempi) istui teidän portilla kun koira, toinen korva lurpatti :D Sitten se katseli Sasua kummissaan ja päätti lähteä mukaan lenkille. Me mentiin sasun kanssa edeltä ja se hiipi perässä hyvällä etäisyydellä :)

    VastaaPoista
  2. Ihquu! Voinko nyt itsekeskeisesti alkaa jo kutsua veijaria "meidän ketuksemme"? Saispa napattua kuvan siitä!!! Kyllä täällä maalla asumisessa on puolensa.

    VastaaPoista
  3. Se seiso ties kuinka kauan paikoillaan ja otin siitä kuvia, mutta kännykän kameran zoomi ei oikee taannut hyvää laatua, sääli : <

    VastaaPoista