Neljän naisen voimin tehty Milanon-pikamatka on jo ohi. Lähdettiin reissuun "vaikeimman kautta", eli Ryanairin halvoilla lennoilla Lappeenrannasta. Siis kahden tunnin automatka suuntaansa bonuksena. Lappeenrannan kenttä on niin pieni ja liikenteellisesti hiljainen, että homma hoituu siellä ripeästi. Parkkipaikkakin melkein oven edessä. Sen sijaan paluu Ryanairin Milanossa käyttämältä Bergamon lentokentältä (nimeltään Orio al Serio) ei ihan niin loisteliaasti sujunutkaan. Tämä kenttä on nimittäin erittäin vilkas, vaikka onkin vain halpalentoyhtiöiden käytössä. Kenttä itsessään on huippumoderni, kaupat monipuolisia, ravintolat ja baarit viihtyisiä. Aikaa kannattaa varata runsaasti. Pelkästään turvatarkastus vaatii hermoja, lisäksi Ryanairin virkailijat vahtaavat silmä kovana, ettei käsimatkalaukku ylitä sallittuja mittoja tai painorajoitusta (10 kg), kappalemäärästä puhumattakaan (tasan yksi, ja siihen sisältyy myös käsilaukku!). Tarkkana piti olla... Bergamosta on tunnin ajomatka Milanon keskustaan, ja busseja kulkee vilkkaasti. Kannattaa ostaa edestakainen lippu, joko lentokentän kioskista tai rahastajalta bussin luona.
Musei, chiese, mercato...
Leonardo da Vinci lienee tärkeä syy lähteä Milanoon, vaatekauppojen lisäksi tietenkin. Sen suhteen matka meni "pieleen". Unelmoin näkeväni "Viimeinen ehtoollinen" -taulun (La Ultima Cena) ihkaelävänä, vaan toisin kävi. Pettymys oli suuri kun Santa Maria delle Grazie -kirkon luona selvisi, ettei kyseistä hartaudella restauroitua ja historiallisesti merkittävää taulua pääsekään katsomaan ilman etukäteisvarausta netissä (hyvissä ajoin ennen matkaa jo), ja vierailijoiden lukumäärä on rajoitettu aika pieneksi päivätasollakin. Kirkon ovet olivat siestan takia tiukasti säpissä, joten sinnekään emme sisään päässeet. Aina ei voi voittaa. Myöskään toiseen unelmoimaani kohteeseen emme päässeet: sunnuntaina jono Breran Pinacotecaan oli epäinhimillisen pitkä ja kylmä kangisti paikkoja, maanantaina museo oli tietysti kiinni.
Sen sijaan upeassa goottilaistyylisessä Milanon tuomiokirkossa (Duomo) kävimme luonnollisesti: uskomatonta ajatella että kirkkoon mahtuu kerralla 40.000 ihmistä. Kryptaan pääsee piipahtamaan, samoin näköalatasanteelle. Piipahdimme myös Duomon kulmilla sijaitsevassa La Scala oopperatalon (Teatro alla Scala) museossa. Pieni mutta kivasti koottu museo: kauniita teatteri- ja musiikkiaiheisia posliinipatsaita (mm. Meissenia), erikoisia musiikki-instumentteja, pelejä, valtaisa teatteriaiheinen kirjakokoelma, värikkäitä piirustuksia ja etsauksia ja vaikka mitä. Yksi ehdoton nähtävyys Milanossa on Castello Sforzesco -linna: muurien sisältä löytyy valtaisa museo eri osastoineen, mm. huonekaluja, taidetta, soittimia, koriste-esineitä, antiikin historiaa, patsaita jne jne. Kannattaa tutustua.
Milanon keskusrautatieasema (Stazione Centrale, lyhennetään SC) on näkemisen arvoinen. Asema ei edusta mitään tiettyä tyylisuuntaa, mutta on huikean komeaa katseltavaa upeine yksityiskohtineen ja marmoreineen. Junaraiteita löytyy peräti 24 kappaletta. Ja tietysti kauppoja ja baareja.
Fare lo shopping
Turhaan ei Milanoa kutsuta muodin mekaksi. Hotellimme sijaitsi kätevästi Corso Buenos Airesin varrella, ja täältä löytyvät kaikki kaupat mitä ihminen (lue: nainen) voi tarvita. Tytär otti vaatekaupoista kaiken irti... Milanolaiset kulkivat jo täyttä päätä toppatakeissa: onhan vaatteet ostettu näyttäytymisen takia, siispä takki päälle ja kävelylle. Me suomalaiset ihmettelimme, koska meillä Pohjolassa toppatakkeihin siirrytään vasta sitten, kun on pakkasta rutkasti. No, Italiassa on eri meininki, monessakin suhteessa. Galleria Vittorio Emanuele II -kauppakuja sijaitsee ihan Duomon aukion vieressä. Ostoskadun yllä on korkea lasinen 1800-luvulla rakennettu kaariholvi: näky on upea. Kadun mosaiikkeja korjailtiin parhaillaan... Täältä löytyy niin luxuskauppoja kuin tyylikkäitä baarejakin. Kylmän ilman kohmettamina pysähdyimme nauttimaan Irish Coffeet, ja maksoimme juomasta vaatimattomasti 15 euroa. No, näihin baareihin tullaankin näyttäytymään.
Toisenlaista shoppailua kokeilimmekin sitten lähtöpäivänä. Saimme vihin Naviglin torista. Siispä sitä etsimään. Ensin opiskelijatyttö lähetti metroasemalta väärään suuntaan, sitten hyvää englantia puhuva papparainen kertoi ettei tori ole edes toiminnassa tiistaina vaan vasta torstaina ja osoitti samaan suuntaan kuin tyttö aiemmin. Vakuutti vielä tietävänsä asian satavarmasti, koska asuu alueella. Löysimme itsemme Naviglin kanaalin varrelta: täältä löytyy mielenkiintoisia putiikkeja ja paljon ravintoloita (joita olisimme kaivanneet jo edellisinä päivinä). Tulipa nähtyä. Niin, se tori. Se löytyi sittenkin, karttaa tarkemmin tutkittuamme. Pötyä puhui siis vanha herra... Tarjonta oli lähinnä kenkiä, vaatteita ja kosmetiikkaa; tyypillistä torimeininkiä. Breran alueen antiikkikirpputoripöytiä tutkailimme ahkerasti sunnuntaina, kun pääsy Pinacotecaan tyssäsi ihmispaljouden takia. Myös tällä alueella on paljon pieniä, tunnelmallisia ravintoloita.
Cibo
Italiassa sitä aina kuvittelee saavansa erinomaista ruokaa, ja yleensä suurkaupungeissa joutuu pettymään. Todellinen ruokafriikki varmastikin selvittäisi etukäteen parhaimmat ruokapaikat. Ex tempore erinomaista ravintolaa on lähes mahdoton löytää, ellei sitten moukan tuurilla. Saimme kuitenkin testattua eräässä viihtyisässä trattoriassa kuulua sahramirisottoa (risotto alla milanese), ja hyvältä maistui. Tarina kertoo erään perheen tyttären laittaneen illallisella tahallaan sahramia tarjottuun risottoon, kostaakseen hänelle suunnitellun sovitun avioliiton. Hetken ihmeteltyään keltaista risottoa vieraat olivatkin ihastuneet makuun, ja legenda oli valmis! Myös Sisiliaa on epäilty tämän risoton alkuperäpaikaksi. Niin tai näin, nykyään sahramirisotto on pohjois-Italiassa yleisesti käytetty lisäke Osso Bucon kera.
Italialainen nauttii aamupalansa (la colazione) yleensä seisaallaan tutussa lähikuppilassa kahvin ja croissantin, tai briossin, muodossa. Isoissa hotelleissa aamiaisella tarjotaan sentään kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, ja se ilahduttaa meitä turisteja. Rooman hotelleissa on joskus tullut aloitettua päivä pelkällä croissantilla ja maitokahvilla... Mikä kuitenkin ihmetytti pientä kulkijaa oli se, että tässä aidon espresson jalossa maassa piti aamukahvi liruttaa automaatista, eikä se todellakaan maistunut kovin herkulliselta. Vaihtoehtoja koneessa sentään riitti: cappuccino, espresso, caffè machiato, caffè latte, caffè americano... Leipää italialaiset eivät juurikaan syö, paitsi kenties paninon lounaaksi (täytetty sämpylä), ja tietysti jonkun makean viinerin aamupalaksi.
E inoltre...
Milanon keuhkot on Giardini Pubblici, yleinen puisto Venezia-aukion kulmilla. Kauniissa 1700-luvulta alkunsa saaneessa puistossa kannattaa käydä tuulettamassa suurkaupungin pölyjä keuhkoistaan: täältä löytyy myös Planetarium ja Luonnonhistoriallinen museo. Metrolinjoja on kolme, ja niitä on helppo käyttää. Päivälippu maksoi tänä syksynä 4,50 euroa. Hop on-hop off -kiertoajelubusseilla on kaksi reittiä, hinta on 20,- euroa ja sillä kulkee kaksi vuorokautta kummalla reitillä tahansa. Yksi kierros kestää 1,5 tuntia, ja saahan siinä hyvän yleiskuvan kaupungista. Raitiovaunuja emme testanneet, mutta kätevältä näytti sekin. Eivätkä kävelymatkatkaan mitenkään kohtuuttomia ole, ovathan päänähtävyydet suhteellisen lähellä toisiaan.
Meitä kiusasi siis kalsea ilma, johon emme olleet varautuneet. Se verotti tietysti myös reissunautintoa. Milanolaiset itse istuivat toppatakeissaan ulkokahviloissa lämpölamppujen alla, kuinkas muuten. Onhan se tietysti asennekysymys, ja pukeutumiskysymys? Me Pohjolan ihmiset kaipaamme kuitenkin aina ja ikuisesti lämpöä, joten Milanoonkin olisi ollut kivempi tutustua kesällä. Toisaalta, museoita ja gallerioita on kaupungissa valtavasti, ja niissä tietysti saa olla sisätiloissa. Muistakaa Italiassa matkatessanne siesta, joka katkaisee päivän muutamaksi tunniksi, yleensä 12.30-15.30 välillä. Useimmat museotkin noudattavat sitä, ikävä kyllä. Monet museot ovat lisäksi maanantaisin kokonaan kiinni.
Tytär ei museoista ja kirkoista piittaa; hän nautti vaatekaupoista, ja sai äitikin toki osansa. Uuden toppatakin muodossa, miten muutenkaan... Adesso sono molto elegante.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti