Jännittävä ilta

Viikko sitten postasin valinnanvaikeudesta pressanvaalien suhteen, ja tänään ollaan jo viisaampia. Olipa jännittävä ilta sunnuntaina! Istuttiin puolison kanssa kuin tatit tv:n ääressä koko laskennan ajan. Jännitys oli niin sanotusti huipussaan, melkeinpä suuren urheilujuhlan tuntua ilmassa. Kartanossa ei riemulla ollut rajoja, kun selvisi että "varman läpimenijän" Saulin vastapariksi toiselle kierrokselle tulee Haavisto. Nyt se vasta jännitys alkaakin. Jos joku luulee, että läpihuutojuttu Saulille, niin sanon siihen että ei todellakaan. Paavo olisi ollut läpihuutojuttu. Haavisto antaa ennennäkemättömän haasteen, luulen ma.

Kun seurasi näiden kahden kaverin vaalivalvojaisia tuloksen selviämisen jälkeen, ei voinut kuin hämmästellä miten erilaisesta maailmasta kilpakumppanit tulevat. Toisen taustavoimia hallitsee raha, valta ja tehokkuus, toisen taustavoimissa mentiin talkootyön, nuorekkaan meiningin ja innostuksen voimin. Toisen vaalibudjetti oli lähes 1,1 miljoonaa euroa ja toisen 250 tuhatta euroa. Päätelkää itse kummin päin... Ja molemmilla yhtä söpöt puolisot.

Kaksi viikkoa on herroilla aikaa vakuuttaa kansa omasta erinomaisuudestaan. Lokaa ovat molemmat luvanneet olla heittämättä toistensa päälle. Herrasmiesmäistä käytöstä siis luvassa. Kansalla on nyt riittänyt huolta siinä, että jos Haavisto ottaa ja voittaa, niin millaiseksi muodostuvat Itsenäisyyspäivänjuhlat. Mitä väliä? Jos juhlia on samalla kaavalla järjestetty iät ja ajat, niin eikö ole jo aikakin muuttaa konseptia. Ja toisaalta, kuka sanoo että mikään muuttuisi. Se että tervehtimässä on kaksi miestä, tuskin maailmaa mullistaa. Eikös se ole katsojan silmissä, mitä haluaa nähdä? Ja onhan kyseinen juhla vain yksi ilta vuodessa, loppujen lopuksi aika pieni asia kokonaisuuden kannalta.

Kun Sorvankylän pastori Usko Eevertti Luttinen sanoi Putous-viihdeohjelmassa, että hänen tekee mieli paksua, mustaa, nigerialaista kahvia, niin onko vika ohjelman tuottajassa jos katsoja tulkitsee lauseen "omalla tavallaan"? Vai onko sittenkin kyse katsojan likaisesta mielikuvituksesta...

Ollaan me suomalaiset sen sortin edelläkävijöitä, ettei presidentin seksuaalisella suuntautumisella ole merkitystä. Päinvastoin. Näytetään koko maailmalle mallia mitä tarkoittaa suvaitsevaisuus suomalaiseen tyyliin.  Ainakin minun ääneni menee toisella kierroksella Haavistolle. Enkä pane pahakseni Niinistönkään voittoa; en siis muuta sen takia pois maasta. Ja jos joskus muutan, niin muutan ihan omista syistäni, en kenenkään takia.

Pressa kuin pressa, kunhan on fiksu ja filmaattinen - eikä myy Suomea naapureille.