"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

perjantai 6. tammikuuta 2012

Loistokasta loppiaista!

Tiesittekö että vielä 200-luvulla joulua vietettiin nykyisen loppiaisen aikaan? 350-luvulla joulu siirrettiin sille paikalle missä se nyt on, ja loppiaisen vietto rakentui kolmen kuninkaan ympärille. Loppiainen on yhtä kuin joulun loppu. Kansanperinteessä loppiaisena heitetään joulukuusi mäkeen ja riisutaan pois muutkin joulukoristeet, on aika suunnata katse kevääseen. Kartanossa luovutaan joulukuusesta perinteisesti jo uutena vuotena. Joulua ei huvita viettää yhtään enempää kuin on pakko, onhan se jo "menneen talven lumia". Päivätkin ovat talvipäivänseisauksesta lähtien alkaneet pidentyä, hitaasti mutta varmasti.



Lähes 20 vuotta loppiaista siirreltiin kalenterissa sinne tänne ns. liikkuvana pyhänä, syystä että se haluttiin pitää mm työmarkkinasyistä arkipyhänä elikä lauantaina. 90-luvun alkupuolelta lähtien loppiainen on ollut omalla kiinteällä paikallaan, 6.1. Me kansalaiset kiitämme tästä viisaasta päätöksestä. Muuten, työssä käyviä kansalaisia ei pahemmin hemmoteltu viime vuonna ylimääräisillä vapailla, kun joulu ja uusi vuosi osuivat sunnuntaille. Tänä vuonna, karkausvuonna, "ylimääräisiä" vapaita tulee sitäkin enemmän. Kansa kiittää.



Sen sijaan täällä kotikaupungissamme ihmetyttää matematiikan vajanainen hallitseminen. Syysloma aiheuttaa mielenkiintoista vääntöä joka syksy. Tietooni on saatettu, että kun toinen kieliryhmä päättää joka toinen vuosi koulujen syysloman pituudesta, se on viikko. Ja kun se toinen kieliryhmä päättää, syysloma on kaksi päivää. Lasten ja opettajien kannalta viikko on parempi. Syyslukukausi on käytännössä osoittautunut raskaaksi sekä oppilaille että opettajille, ja viikon loma on tervetullut katkaisemaan synkän ja pitkän syksyn. Kokonaisuuden kannaltahan vapaapäiviä on ihan yhtä paljon (tai vähän, riippuu näkökulmasta); jos syysloma on viikon, joululoma on kolme päivää lyhyempi. Hyvin yksinkertaista. Viikon syysloma ei siis ole "ylimääräistä" vapaata. Pieni matematiikan kertaus voisi olla viikon syyslomaa vastustaville paikallaan.



Loppiaisesta oli puhe.Loppiaista vietetään siis sen merkiksi, että kolme viisasta miestä (?), Itämaan tietäjää, ratsastivat Betlehemiin salaperäisen tähden johdattamina. Sellaistakin tarinaa on kerrottu, että nämä kolme miestä (kuvannollisesti) edustivat Euroopan, Aasian ja Afrikan kuninkaita. Joka tapauksessa, Jeesus-lapselle tuotiin kultaa, suitsukkeita ja mirhamia. Pakanalliset kuninkaat kumarsivat taivaalliselle kuninkaalle.



Kartanossa ei ole loppiaisperinteitä, se on vain yksi vapaapäivä muiden joukossa. Kuten sanottu, joulustakin luovuttu jo viikko sitten. Hyvää ruokaa syödään, sehän on selvä. Ja käydään kävelyllä. Ennen vanhaan touhuttiin lasten kanssa, nykyään lapset touhuavat omien ystäviensä kanssa. Me kaksi naakkaa yritämme löytää taas suhteen alkuaikojen yhteistä tekemistä. Siinä sitä on loppiaisperinnettä kerrakseen...

Loistokasta loppiaista itse kullekin! Kera kullan ja mirhamin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti