"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

torstai 10. helmikuuta 2011

"Om man vill ha, så är man också tvungen att ge..."

Ihmetyttikö otsikko? Se on vanha hokema Kouvolan opiskeluvuosiltani. Ystävättäreni lanseerasi väittämän, ja siitä asti se on kuulunut kartanonrouvankin sanavarastoon, tai siis lausevarastoon. No, rehellisesti sanottuna silloin se oli vähän kaksimielinen juttu... Eilen lause aukenikin ihan toisella tavalla. Olin guruni, Marikan (Borg), vaurausvalmennus-illassa, ja hän puhui ilolla antamisesta eli "jos annat, saat". Tämä taas ei ole millään tavalla kaksimielinen ajatus...

Joillekin ihmisille annetaan valovoimaisuus ja puhumisen lahja myötäsyntyisesti. No, tekeehän kokemuskin mestarin tietysti. Kun luettelin jossain blogissa arvostamiani ihmisiä, niin Marika kuuluu ehdottomasti heihin. Mainittakoon se nyt näin jälkikäteen. Hän on onnellisuus ja kiitollisuus -käsitteiden edelläkävijä Suomessa, ja tehnyt työtä näiden arvojen eteen jo 35 vuotta. Aika pitkä ura siis. Kun uskoo asiaansa, menestyy.


Onnellinen mökin rakentaja

Onnellisuus on siitä metka asia, että se vaihtelee päivästä toiseen, jopa tunnista toiseen. Ja jokaiselle ihmiselle onnellisuus tarkoittaa eri asioita. Onnellisuuteen ei ole pakettiratkaisuja. Onnellisuus on valinta. Tietoinen valinta. Mitä vähemmän ajattelet negatiivisia ajatuksia, sitä helpommin voit saavuttaa onnellisuuden olotilan. Kysehän on aina tunnetilasta. Kaikessa. Niin onnellisuudessa, vauraudessa, kiireessä kuin parisuhteessakin. Ja tunnetilan voi itse valita.

Lähdin vaurausvalmennukseen siksi, että onnellisuuteeni oli tullut rako. Rahan muodossa. Siis sen ehtymisen takia. Palasin valmennuksesta helpottuneena. Ja valaistuneena. Olin itse aiheuttanut halkeaman onnellisuuteeni; nimittäin huolehtimalla rahasta. Se oli ainut asia jonka olin tehnyt eri tavalla verrattuna aiempaan. Nyt tiedän (taas) paremmin. Tein mielessäni listan onnellisuutta tuottavista asioista elämässäni, ja kas: olin rutkasti plussan puolella. Aika kiva fiilis!


Onnellisia mökkitalkoolaisia

Desiderata sanoo näin: "Elä siis rauhassa Luojasi kanssa, mitä ikinä Hänestä ajatteletkaan. Olivatpa pyrkimyksesi ja kaipauksesi millaiset tahansa, säilytä kaiken hälyn ja hämmennyksen keskellä mielenrauhasi."

Ikä tekee kuulkaa tehtävänsä. Kartanonrouvakin on ollut suhteellisen menevä ihminen aikoinaan, mutta enää ei oikein jaksa, eikä (etenkään) huvita. Kotona on kivempaa ja häly on häiritsevää, kaupoissa ei jaksa pyöriä ja elokuvateatteritkin ahdistaa, kapakkaan ei mene erkkikään, puhumattakaan 20h-rillutteluristeilyistä, mökki järven rannalla ilman mukavuuksia on autuutta, vieraiden on syytä tajuta lähteä kotiinsa viimeistään puoleen yöhön mennessä tai tulee tupenrapinat, arkisin mennään nukkumaan kymmeneltä ja seiskalta aamulla ollaan jo pirteänä pystyssä, ainot on hankittu ja meikitön päiväkin on tullut tutuksi... Onko tämä lopun alkua? Vai kuten Marika-guruni asian ilmaisee: Ikä tuo viisautta... Hitautta ja laiskuutta ennemminkin!

Kartanonrouva on tehnyt valinnan: minulla on tänään onnellinen päivä. Mikä on Sinun valintasi tänään?

"Alas pääsee painovoiman avulla, ylös pitää kiivetä."


Onnellinen kun vaan saa olla

4 kommenttia:

  1. Totta puhut. Onni on pienten arkisten asioiden summa. Mukavuuksia ilman oleva mökki, raikas kesätuuli ja laituripenkki, jossa voi vaan olla. Mielen tasapaino.
    Ihania kuvia mökkimaisemista.

    VastaaPoista
  2. Onko Marika Borgin nimi aikaisemmin ollut Burton?
    Jos näin on niin olen tutustunut hänen ajatuksiinsa vuosia sitten.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on. Marika asui aikanaan Irlannissa ja on tehnyt siitä kirjankin (Ihana Irlantini). Oletko lukenut? Ja sen lisäksi hän on kymmenen vuotta Voi Hyvin -lehden päätoimittajana. Marika on hurmaava ihminen.

    VastaaPoista
  4. Minulle tuli tuo lehti monta vuotta. Marikan kirjaa en ole lukenut. Nyt on unohtunut tuo Voi Hyvin-lehtikin, viimeksi tilasin sitä tyttärelle.

    VastaaPoista