"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

perjantai 4. helmikuuta 2011

Runebergiä ja vähän muutakin

Huomenna kartanossa juhlitaan tyttären 12-vuotissyntymäpäiviä. Runebergin päivänä, 5. helmikuuta. Vähän pienempänä tyttäreni taisi kuvitella, että liput vedetään salkoon hänen kunniakseen. Sittemmin on selvinnyt päivän syvällisempi merkitys. Johan Ludvig Runeberg (syntynyt 5.2.1804, kuollut 6.5.1877) oli Suomen kansallisrunoilija, jonka tuotanto on hyvinkin isänmaallista. Porvoolaiset ovat omaksuneet hänet omaksi pojakseen, asuihan hän tässä Suomen toiseksi vanhimmassa kaupungissa aina vuodesta 1837 asti, ja toimi Porvoon kymnaasissa lehtorina. Runebergin koti on muuten toiminut kotimuseona vuodesta 1880 asti. Vieläkin siellä kukkivat Fredrika-rouvan aikaiset ruukkukasvit. Parin vuoden takainen restaurointi on tehty harkiten ja huolella, ja kotimuseo on entistäkin viehättävämpi.

Runebergin tortut

Runebergin kodissa on vietetty juhlia niin kauan kuin muistan. Toisin meinasi käydä tänä vuonna. Kaupungin kuralla olevan taloudellisen tilanteen takia päätettiin jättää Runebergin päivän vietto kokonaan väliin. Siitä suivaantuneina pari aktiivista ja kulttuurinnälkäistä kuntalaista päätti, että onnistuu ne juhlat ilman kaupunginkin panosta. Huomenna toteutuu iltavastaanotto avoimena kaikille porvoolaisille. Kaupungin järjestämä juhla onkin ollut vain kutsuvieraille. Runebergin kodissa museon oma väki toteuttaa tunnin seurusteluhetken Runebergin hengessä, ja Grandissa aktiiviset kuntalaiset pitävät oman juhlansa kansallisrunoilijan kunniaksi. Harmillista kyllä, Grandin iltajuhla toteutuu vain toisella kotimaisella, resurssien puutteen takia. Kysyttiinkö edes suomenkielisiä yhteistyökumppaneita, sitä tarina ei kerro. Hyvä kuitenkin että juhla yleensäkin järjestetään. Runeberg on sen arvoinen.

Tällaista innovatiivisuutta ja yhdessätekemisen meininkiä peräänkuulutan yhteiskuntaamme enemmänkin. Nykyaikana tuppaa olemaan asia niin, että valmista odotetaan, kunhan ei itse tarvitse vaivaa nähdä. Patenttiselityksenä on aina sama: siksihän tässä veroja maksetaan. No juu, maksetaan ja maksetaan. Tosiasiassa verorahoilla katetaan paljon muutakin kuin ihan perusasioita, ja kansalaisten vaatimukset ovat kasvusuunnassa. Jokainen ryhmä, jolta leikataan, nostaa älämölön ja on sitä mieltä, että juuri se leikkaus oli tyhmä. Niin aina. Harmi ettei tärkeysjärjestystä ole laissa määritelty tarkemmin, päästäisiin vähemmällä itkulla ja hampaidenkiristyksellä.



Kartanonrouvalla on edessään melkoinen runebergintorttujen leivontaurakka. Tänään yksi satsi, huomenna kaksi. Siinä mantelijauhe pöllyää! Pari vinkkiä rutinoituneelta kotileipurilta: tortun sylinterimäinen muoto ei ole laissa määrätty, joten suosittelen käyttämään muffinssivuokaa (sellainen missä on kaksitoista koloa), ja koska karvasmanteli harvoja miellyttää, vaihtakaa se suosiolla loraukseen Amaretto-mantelilikööriä (ja vähän kermaa). Maistuvat lapsillekin.

Runeberg muuten nautti runebergintorttunsa aamuisin punssin kera. Se herra on tiennyt mitä on mukava elämä. No, olihan hänellä Fredrika!

Tähän loppuun pätkä eepoksesta Hanna, joka on kuvaus papintyttären ensirakastumisesta ja samalla valkean kesäyön ylistys:

Liitävin askelin siivekkäin kuin soutaen ilmaa
nuoret suuntasivat luo peilinä kuultavan järven.
Ystävä vieraalleen kodin rakkaan näytti jo kaiken
kauneuden, näin lakkaamatta hän muisteli, haastoi:
"Katsohan, veen rusotus erilaista on kuin meri siellä,
missä se huoaten lyö kotiseutusi kalliorantaan.
Täällä on vihreys vaihtelevaa. Lukemattomat saaret
nousevat aaltojen alta ja huojuen kutsuvat puutkin
soutelijaa väsynyttä, ne hälle varjoa tarpoo."


2 kommenttia:

  1. Kappas vain; Mun pikku sisko, Marika(maaka) on syntynyt myös 5.2! Hänkin pienenä kyseli,että miksköhän tänään liputetaan? Runeberg oli väärä vastaus, kyseessähän oli HÄNEN syntymäpäivänsä. Mulla on vielä runebergit leipomati. Viime vuonna tein niitä yli 70 kpl. Heli- Marja jo kyselikin, että koska niitä mainioita torttuja on tarjolla, kaupasta ei saa niin hyviä(johtunee runsaasta mantelilikööri kostutuksesta..?).

    Nyt minulla on paha dilegma päällänsä; Aito karvasmanteli öljy on loppunut, eikä sitä saa enää mistään..(on kuulemma niin kovaa myrkkyä; kohta et varmaan saa ostaa ees tiskikonepesuainetta, se meinaan on toooosi myrkyllistä). Esanssi öljyillä ei saa sitä "oikeaa" makua torttuun.

    Torttu muotit tein ite 0,75mm pellistä ja hitsasin niistä putkiloita. Kätevämpiä ovat nuo teflon muffisi vuoat. Idea on kuitenkin se, että muotin metallipinta paistaa kuolen rapsakaksi, paperivuoassa se ei onnistu.

    Rasvana oon käyttänyt juoksevaa flooraa ja keksin murusina ihan perus marie- keksejä. Oma oivallus oli tehdä "omenaporalla" paistettuihin torttuihin reiät ja täyttää ne vadelmahillon ja manteliliköörin sekotuksella; näin tortusta tulee muhevan kostea, mutta ei hajoa kuitenkaan käsiin.

    Tässä muutama vinkki Kartanon rouvalle torttu talkoisiin!
    Timppa

    VastaaPoista
  2. Jestas Timppa, olen täysin vaikuttunut! Sulla on erinomaisen hyviä konsteja. Meidän täytyykin alkaa enenevässä määrin jakaa näitä leivontakokemuksia. Ja siitä olen erityisen iloinen, että ollaan molemmat hiffattu se mantelilikööri. Mulla on eka satsi nyt valmis, se lähtee tyttären uimahallibileisiin. Huomenna jatketaan, sun hyvien neuvojen siivittämänä. Mukavaa viikonloppua sulle!

    VastaaPoista