Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

... kun sain S-Marketin parkkipaikalla sakkolapun. Unohdin laittaa parkkikiekon. Sattuuhan sitä. Mieleni pahoitin siitä, että S-Market on lähtenyt tälle tielle. Valtava ruokakauppa, valtava parkkipaikka. Sitten palkattiin yksityinen parkkifirma valvomaan pysäköimistä, kun läheisen oppilaitoksen opiskelijat olivat valloittaneet koko päiväksi näitä "kallisarvoisia" parkkiruutuja. Syystä että heille taasen on rakennettu liian vähän parkkiruutuja koulun pihalle... Joku tässä yhtälössä mättää? Kyseisellä käynnilläni ruokakauppaan jätin 58 euroa 49 senttiä kassaneidille, joka oli viehättävä nainen, ja juttelin mukavia hänen kanssaan siinä sivussa. Ilmeisesti ei riittänyt. Yksityiselle parkkifirmalle maksan vielä 35 euroa siitä, että "oli vissiin liian mukava kaupassakäynti". Muistanpahan varmasti parkkikiekon tästä eteenpäin. Käsi sydämellä S-Market: tätäkö te oikeasti halusitte, että asiakkaat pahoittavat mielensä? Katsokaas kun se yksityinen parkkifirma on oikeasti kiinnostunut vaan omasta tuloksestaan, niin kuin varmasti tekin...

... kun suloisessa Suomessamme on lähdetty sille linjalle, että "halvalla pitää saada". Kuntosalilla henkilökunta teki tupatarkastusta huonon siivouksen takia. Virolainen siivooja ei oikein ole osannut hommiansa. Niin. Ja nyt heti tähän perään toteamus, että kartanonrouva on puolisoineen vuosia työllistänyt virolaisia, erittäin ammattitaitoisia, rakennustyömiehiä, joten älkää edes yrittäkö tulkita niin, että halveksin virolaista työvoimaa itsessään. Päinvastoin. Se on vaan sellainen juttu, että niin rakennusmiehen kuin siivoojankin työ on AMMATTItyötä, ja niihin hommiin valitaan henkilöt ammattitaidon eikä halvan hinnan/palkan perusteella. Ei muuta tähän asiaan.

... kun julma (ja jumalaisen kaunis) kevätaurinko paljastaa huushollin "heikot lenkit". Pölyä laskeutunut sellaisiinkin paikkoihin, joihin ei tiennyt sen olevan edes mahdollista yltää. Ikkunat näyttävät harmaan masentavaa näkymää. Kissojen karvat paitsi leijailevat ilmassa myös kietoutuvat pölyn kanssa yhteen muodostaen mielenkiintoisia pölypallovyyhtejä pitkin nurkkia. Vaatteet näyttävät nukkavieruilta ja kuluneilta, värit haalistuneilta. Ovista paljastuu sormenjälkiä. Petivaatteet pöllyävät, vaikka juurihan niitä vielä tuuletettiin rivakassa pakkassäässä ulkona, aitoon marttahenkeen. Sänkykin on pölyinen...

... kun lähdin näin mieltäni pahoittamaan. Mikä lie synnyttänyt marisemisen tuskan ja tarpeen. Aurinkohan paistaa niin viehkeästi, aamukahvit olivat maittavat, salilla oli mukavaa treenata. (Komean) Siskan parissa tuli vietettyä päiväkahvihetki. Kauppa-asiat hoidettu, ruoka hallinnassa ja koko ilta vapaata aikaa. Pojan kanssa ajattelin illalla harjoitella hänen saksan koettaan varten; siinähän äitikin samalla saa treeniä ja kertausta. Kaikki hyvin siis kartanossa. Mielen pahoittamisesta huolimatta.

Tähän loppuun tyttäreni (12 v) viisas lausahdus. Alkutilanne: äiti seurasi kokkiohjelmaa tv:stä ja tokaisi ääneen, että "mitäpä jos opiskelisinkin kokiksi kun tykkään ruoanlaitosta muutenkin". Siihen tytär: "Ei voi nyt tehdä ihan mitä vaan päähän tupsahtaa." Just det!

Siskot ja veljet, torstai on toivoa täynnä. Älä turhaan pahoita mieltäsi, ainakaan pitkäksi aikaa.