Kartanonrouva kuvitteli hetken lukevansa aprillipilaa, mutta vilkaisu kalenteriin todisti, ettei ole vielä mahdollista. Nähkääs kun Lahti ja Hollola ovat jo ikuisuuksia johtaneet jätevetensä Porvoon jokeen. Siitäkin huolimatta että elämme jo 2000-lukua ja maailma on paljonkin muuttunut, mukaanlukien ympäristötietous on ihan eri tasolla kuin mummon aikoina, Itä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt edelleen ympäristöluvan näille Lahden ja Hollolan jätevesille. Kartanonrouva on kaikessa naiviuudessaan kuvitellut, ettei sellainen näinä aikoina tule kysymykseenkään enää. No, yhtä järkyttyneitä ovat Porvoon ympäristöviranomaiset, ja asiasta onkin tekeillä muutoshakemus. Voi pyhä sylvi. Lähettäkää viisasten juomaa sinne aluehallintokeskukseen. Tai lähettäkää Vihreiden eduskuntaryhmä. Vai pitäisikö lähettää ämpärillinen paskavettä?
Nyt kun vauhtiin päästiin, niin etsitäänpä muitakin kummallisia asioita. Otetaan vaikka yrittäjien työttömyysturva. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta. Aikoinaan tein töitä painotalossa, ja tietysti kilttinä tyttönä liityin asianmukaiseen liittoon. Näinhän se työpaikoilla menee. Monta vuotta jäsenmaksuja maksettuani sain ahaa-elämyksen: vaikka jäisin k.o. työstä työttömäksi, en saisi latin latia liitosta, koska olen myös yrittäjä. Jassoo. Siihen loppuivat jäsenmaksut siihen liittoon. Mutta paras tulee vasta... Jäätyäni pelkästään oman perheyrityksemme leipiin, liityin Suomen Yrittäjien Työttömyyskassaan. Tunnollisesti. Ja arvaatte jo varmaankin: vaikka työt loppuisivatkin yritykseltämme, en saisi latin latia siitäkään liitosta. Minua ei ensinnäkään hyväksytä työttömäksi, koska firma on edelleen olemassa. Ja näin ollen ei SYT-kassakaan ole halukas maksamaan työttömyyskorvausta. Kuka hullu kaataa firman nurin vain saadakseen työttömyyskorvauksen?
Älkää siis uskoko niitä poliitikkoja, jotka väen vängällä haluavat lisätä yrittämistä. Yrittäjän turva on Suomessa niin kehno, ettei siinä hommassa ole mitään järkeä. Se että on oman itsensä herra, tarkoittaa käänteisesti myös sitä, että on oman itsensä elättäjä, kehdosta hautaan. Useimmat yrittäjät ovat niin nuukia, luonnollisesti, etteivät raaski maksaa itselleen kunnon (vapaaehtoista) eläkettä, mikä sitten tarkoittaa sitä että kehnoksi jäävät vanhuuseläkemaksutkin. Jos yrittäjänainen jää äitiyslomalle, itse maksaa. Tai palaa töihin ripeästi ja kasvattaa penskansa liikkeen takahuoneessa. Siinä sitä on elämänkokemusta lapselle.
E10 bensiini ihmetyttää sekin. Siis ei kartanonrouvalla ole minkäänlaista kokemusta a.o. bensiinistä, kartanon autot kulkevat dieselillä. Mutta saahan sitä silti ihmetellä, mitä muut ihmettelevät. On siis hämmentävää kuunnella spekulointia siitä onko E10 hyväksi vai pahaksi autolle. Saksassa on kuulemma vastarinta huomattavasti voimakkaampaa kuin meillä konsanaan; ihan boikotiksi asti jo. Kuuntelin radiosta erään Saksan asioita seuraavan rouvan kertovan kuinka siellä puhutaan E10 yhteydessä maissista, ja onko maissin käyttö polttoaineessa eettisesti hyväksyttävää, onhan se ruokaa. Saksahan on edelläkävijä näissä ympäristöasioissa ja eettisyydessä, liekö siinä syy E10 vahvaan vastustamiseen. Niin tai näin. Mielenkiinnolla seuraan tilanteen kehittymistä...
Erityisen hämmentynyt olin kuitenkin siitä tutkimuksesta, jossa kerrottiin ihmisten sosialiseeraavan enimmäkseen "kaltaistensa" kanssa. Tarkoittaa siis sitä että korkeasti koulutettu johtaja harvemmin seurustelee linja-autonkuljettajan kanssa vapaa-ajallaan. Haloo. Hyppäsimmekö yhtäkkiä pimeään keskiaikaan, kun ihmiset vielä jaoteltiin "sosiaaliluokkiin". Kartanonrouva ei voi uskoa, että 2000-luvulla edes kukaan viitsii lähteä tällaisia tutkimuksia tekemään. Olisikohan parempi nähdä toisemme ihmisinä, eikä titteleinä tai oppiarvoina? Ihan maailmanrauhankin kannalta. Sitä paitsi erilaisilta ihmisiltä oppii.
Olikohan se joku pässi joka ihmetteli naapurin uutta aitaa, vai mikä lie. Kartanonrouva lakkaa ihmettelemästä asioita, joihin ei voi vaikuttaa, ja ryhtyy tekemään asioita, joihin voi vaikuttaa. Esimerkiksi pyyhkimään pölyjä. Se vaan ihmetyttää, että mistä se pöly aina tulee uudestaan, vaikka kuinka pyyhkii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti