Perjantain tunnelmissa

Eilen eleltiin vielä keväisissä tunnelmissa, vesi virtasi kyläteillä ja sydän riemuitsi talven taittumisesta. Yöllä valvotti myrsky ja katto paukkui. Aamulla herättiin uutisiin Japanin maanjäristyksistä ja niitä seuranneista tsunameista. Oletteko muuten huomanneet, että Richterin asteikon asemesta on ilman sen suurempaa hälyä siirrytty puhumaan magnitudeista? Ainakin kartanonrouvalle magnitudi on suhteellisen tuntematon määre. Tai sitten muisti vaan tekee tepposet.

Kuinka moni muuten tiesi tsunamien olemassaolosta ennen Thaimaan tsunamia? Väitän että harvat. Kun ei sellaisia oltu kohdattu. Ainakaan meidän eurooppalaisten näkökulmasta. Mutta tänä päivänä jokainen alakoululainenkin tietää mikä on tsunami.

pientä harmia tsunamiin verrattuna

Muuten jännä juttu se miten olemme tottuneet tietynlaisiin ilmauksiin, eikä niistä hevillä haluta luopua. Ajatellaanpa vaikka lomaltapaluurahaa. Sillä nimellä lomaraha kulki vielä silloin joskus, kun se kehiteltiin houkuttelemaan työntekijä palaamaan takaisin töihin loman jälkeen. Muuten rahaa ei maksettu. Siitä käytäntö pikku hiljaa vakiintui, ja nykyään lomaraha kertyy joka tapauksessa lomapalkan päälle. Lomaltapaluuraha-ilmaisua käytettiin sinnikkäästi vuosikausia sen jälkeen, kun nimitys muutettiin lomarahaksi.

Yhtä sinnikkäitä ollaan ylä- ja ala-asteilmaisujen kanssa. Siitäkin taitaa olla jo viitisentoista vuotta, kun siirryttiin puhumaan  yläkoulusta ja alakoulusta. Sanomalehdessäkin saattaa vielä lukea ala-aste (yläaste), vaikka toimittajien jos keiden luulisi olevan ajan tasalla.

Sanatkin muuttavat muotoaan ja muoti-ilmaisut tulevat ja menevät. Teini-ikäiset naureskelevat meille "vanhuksille" kun meidän ilmaisut ovat niiiin vanhanaikaisia. Ei kukaan kuulemma enää sano "kähee" tai "digata". Paitsi kartanonrouva. Nykynuorten kieli on ihan outoa meikäläisen mielestä: salee, dissaa, feidaa, ragee...

Suoraan sanottuna en oikein dig... tykkää siitäkään, että vierasperäiset sanat muokataan "suomalaisiksi" kielitoimiston toimesta. Kartanonrouva syö edelleen mieluummin pizzaa kuin pitsaa. Tällaiset käännökset ovat jotenkin keinotekoisia.

Nyt kyllä lähti aihe karkuteille. Tsunameista aloitettiin ja pizzaan päädyttiin. Ihan kuin elämä yleensäkin, arvaamatonta. Luonnonmullistuksetkin ovat arvaamattomia. Vilkaiskaapa CNN:n kanavalta miten autot, rekat, laivat ja talot lähtevät liikkeelle tsunamin mukana. Aika hurjan näköistä. Viimeöinen kotoinen myrsky tuntuu todella harmittomalta. Ja toisaalta, varmasti voidaan taas kerran olla tyytyväisiä siihen, että ollaan täällä kylmässä pohjolassa turvassa näiltä katastrofeilta. Ehkä vähän ankeaa ja tylsää, mutta taatusti turvallista.

Hyvää viikonloppua.