"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Mitä tänään miettii tyttö pellavapäinen?

Aamu-Novaa kuunnellessa tuumailin, että Päivi Räsänen on kaikesta kohusta huolimatta periaatteen ihminen. En minäkään pitänyt hänen homopuheistaan taannoin, ja olin pahoillani siitä, että koko jupakka kaatui kirkon syliin, vaikka kyse oli vain yhden henkilön omista mielipiteistä. Mutta Päivi Räsäsen haastattelua kuunnellessani tajusin ainakin sen, että hän elää omien arvojensa mukaista elämää, ja pitää kiinni rajoistaan, ja uskaltaa seisoa sanojensa takana. Hienoja asioitahan ne ovat. Mielipiteet vaihtelevat ja eri mieltä saa olla, mutta toisen arvoja tulee kuitenkin kunnioittaa.



Kuulin radiosta myös Thaimaassa lomailevan suomalaisnaisen mietteitä. Thaimaassa on ollut pahimmat tulvat 30 vuoteen, vaikkei vielä edes ole sadekausi alkanut. Suomalaiset lomailijat ovat arvatenkin näreissään, kun kallis ja odotettu helleloma valuu viemäreistä alas. Tai valuisi jos viemärit vetäisívät... Tämä rouva radiossa kertoi että viikon on lomailtu ja vettä tullut koko ajan. Eikä siis pientä tihkua tai sellaista sadetta, johon sateenvarjo auttaa. Kaduilla voi kahlata vain paljain jaloin. Harmittaa varmaan ihan yhtä paljon paikallisia, koska kauppa ei käy. Luonnollisestikaan. Mutta siis tämä rouva radiossa: hän oli yllättävän tyyni ja ymmärtäväinen eikä ratkennut raivoamaan. Ihailtavan tasapainoinen suhtautumistapa kaikkinensa. Nimittäin: minkäs teet sääilmiöille?



Viikonloppuna kartanonrouva kävi pokkaamassa enneagrammivalmentaja-diplominsa. Guruni Marika oli taas kerran onnistunut järjestämään tunteellisen tilaisuuden. Iloinen tapahtumahan kyseessä oli sinänsä, mutta eikös itkeminen ole sekin tapa iloita? Itkeä pillitettiin nimittäin aika tavalla. Ja sitten syötiin ja kulautettiin kuohuviiniä. Siitäkin porukasta peräti viisitoista on perustanut oman yrityksen, joten vahva usko on kolleegoilla siihen, että kanssaihmisillä riittää tahtoa lähteä elämänhallintaansa rikastuttamaan avullamme. Olemme nimenneet ammattikuntamme "ihmiskuiskaajiksi". Kalskahtaa komealta, vai mitä? Ja komeaa se onkin: olla edelläkävijä ja suunnannäyttäjä.



Paikallislehdestä luin että kaupunginhallitus edelleen ehdottaa allekirjoittanutta(kin) jatkamaan energiayhtiön hallituksessa vielä kaksi vuotta. Olen otettu. Hämmentäväähän se olisi, jos kuusitoista vuotta omaa OY:tä pyöritettyäni ja kuusi vuotta k.o. hallituksessa toimittuani yhtäkkiä huomattaisiin etten ymmärräkään liiketaloutta... Toivottavasti kartanonrouva on luottamuksen arvoinen. Sen päättää tietenkin yhtiökokous myöhemmin.

Viikon kestäneen kevätflunssan jälkeen palasin tänään vihdoin kuntosalille. Ja huomasin olevani vahvempi kuin ennen. Eikö siinä yleensä käy toisinpäin? Sairastelun jälkeen viimeisetkin voimat häviävät... Ihmeiden aika ei ole ohi. Fiilis on siis tänään erinomainen. Saa nähdä mikä on fiilis persialaiskissoillamme, kun anopin Simo-koira saapuu hoitoon. Voi olla että kartanossa näytellään taas suurta draamaa.



Hjallis Harkimo sanoi erään naistenlehden haastattelussa, että "Elämä on aika onnellista, kun aamulla tekee mieli herätä." Olen prikulleen samaa mieltä, vaikken olisi yhtä hienosti osannut asiaa tiivistää. Lisäisin siihen vielä, että "Illalla on ihana mennä nukkumaan, kun tietää saavansa aamulla herätä uuteen, upeaan päivään."

P.S. Pellavapää on itse asiassa kampaajan käsittelyn tuottama illuusio. Tosiasiassa se kai on jotain "masentavan maantienväristä", mutta sehän ei kuulostaisi hyvältä, vai mitä. Illuusiossa on hyvä elää, sanoi pellavapää-wanna-be.

1 kommentti:

  1. Niinpä! Simo jo lähtökuopissa kisuleiden perään! Onnea "ihmiskuiskaajalle" diplomista!

    VastaaPoista