Kaaoksen hallinta

Tämän päivän ihmisten suurin ongelma tuntuu olevan paitsi ainainen kiire niin myös kaaos, hallitsematon tavarapaljous. Ja kaiken lisäksi ne vieläpä tukevat toisiaan. Kun on kiire, ei ehdi hallita kaaosta. Ajattelin laittaa omalta osaltani lusikkani tähän soppaan, koska aihe on nyt niin in, ja tajusin että minullakin voisi olla siihen sananen tai kaksi sanottavana. Vaikkakin aiheesta on jo kirjoitettu kirja jos toinenkin. Aina sinne joukkoon mahtuu.

Ensinnäkin sana kiire on jo kärsinyt inflaation. Kiirettähän ei ole, se on mielentila. Kun (jos?) niin päättää, kiireen saa kehitettyä hyvinkin helposti. Entäpä jos päättäisikin ettei ole kiire. Eikä tule. Työpaikan deadlinet ovat ja pysyvät, mutta niidenkin kanssa oppii elämään. Oletteko huomanneet, että ihmiset joilla on kiire, löytävät kuitenkin aikaa kertoa siitä? Luulisi etteivät kiireeltään ennätä...

Kiireen tunteen taltuttamiseen tarvitaan järjestelmällisyyttä ja järkevää aikatauluttamista. Siihen tarvitaan myös hengittämistä. Välillä täytyy pysähtyä. Yksi konsti selvittää oma kiirekäsitys on tehdä ruudukko, johon kirjaa kiireelliset ja ei-kiireelliset asiat, ja sitten vielä jaottelee ne tärkeisiin ja ei-tärkeisiin. Hälyttävä tilanne on, jos ruudussa "ei-tärkeät ei-kiireelliset" on eniten asioita. Se tarkoittaa isoa remonttia omassa ajankäytössä. Jos kuulut niihin onnekkaisiin, joiden merkinnät keskittyvät ruutuun "tärkeät ei-kiireelliset", olet selättänyt kiireen.

Mitä ovat nämä ei-kiireelliset ja ei-tärkeät asiat? Ne ovat niitä aikasyöppöjä, joihin tunnit uppoavat ja sitten tulee kiire tehdä tärkeitä asioita. Internetissä surffailu, tv:n orjana istuskeleminen, maratonpuhelut (oletuksella että jauhetaan samoja asioita jotka jauhettu jo sataan kertaan), jahkailu ja pähkäily, valittaminen ja juoruilu... En tarkoita nyt sitä, että näistä on luovuttava kokonaan. Ei tietenkään. Kannattaa kuitenkin selvittää itselleen kuinka paljon aikaa niihin saa kulumaan... Ja onko se sen arvoista? Miten asioita voi priorisoida?

Rutiinit ovat aikaa säästäviä keinoja. Jos ne ovat arjen sujumiseen liittyviä asioita... Jos ne ovat asioita, joita tekee vain siksi että näin olen aina tehnyt, niin sitten eivät välttämättä toimi. Olen itse huomannut, että aamut sujuvat sutjakkaasti, kun asiat tekee tismalleen samassa järjestyksessä. Sekin helpottaa elämää että palauttaa aina tavarat paikalleen. Ruoan jälkeen viedään heti astiat koneeseen ja pyyhitään pöytä. Astianpesukone päälle kun se on täynnä. Meillä toimii se että kone laitetaan illalla päälle ja aamulla tyhjennetään. Ei ole ikinä astiapinoja pitkin keittiön tasoja. Eikä mene ylimääräistä aikaa raivaamiseen. Sama raivaamisen sääntö koskee kaikkea tavaraa. Vaatteet kaappiin tai pyykkiin, paperit kansioon, pahvit ja paperit keräykseen, roskat roskikseen, askartelutarvikkeet takaisin laatikkoon jne.

Jokaisella meistä on kompastuskivemme. Meidän perheessämme ne liittyvät mm. asiapapereihin ja elektronisiin vempaimiin. Itsekin tiedän että se on asennekysymys. Jos osaan mapittaa tiliotteet, vakuutuskirjat ja laskut, niin mikä estää tekemästä samaa muillekin postista tulleille papereille. Liikaahan niitä tulee... Kartanossa tehdäänkin säännöllisesti ns. feng-shui-siivous, ja silloin käydään joku tietty kaaoslohko huushollista läpi perusteellisesti; milloin vaatekaappi, milloin ruokapöytä, milloin kirjoituspöydän laatikot jne jne. Vaatii inspiraation mutta sen jälkeen olo on autuisa. Se nimittäin pitää paikkansa, että kun luovut vanhasta, teet tilaa uudelle. Pätee muuten ihmissuhteisiinkin.

Uskaltakaa heittää roskiin sellainen tavara, jota ette ole esim. vuoteen käyttäneet. Viekää kirppikselle, UFF:n laatikkoon, hyväntekeväisyyteen. Antakaa naapurille. Ruma esine on ruma esine, vaikka kuinka sisältäisi muistoja. Muistot kannetaan mielessä ja sydämessä. Käytetyt jogurttipurkit ovat roskaa ja vanhat, kulahtaneet vaatteet ovat lumppua. Sodanjälkeiset sukupolvet ovat meidät kasvattaneet ja iskostaneet mieliimme, että kaikesta on pulaa. Ei ole enää. Nykyään tavarasta on ylitarjontaa. Kirjoja saa lainata kirjastosta, ei jokaista tarvitse itse omistaa. Juorulehdet vanhenevat viikossa. Kauniita tavaroita voi käydä katsomassa museossa tai tavaratalon hyllyillä. Kuinka paljon ihminen tarvitsee oikeassa elämässä kumilenksuja, muovipusseja, rikkinäisiä kahvikuppeja, muistoesineitä ulkomaanmatkoilta, viisi vuotta vanhoja hilloja, pieneksi jääneitä vaatteita, silmäpakosukkahousuja, entisten lemmieläinten ruokakippoja...

Arkipäivän liikunta pelastaa monelta kiireeltä. Jos kuntosalille ei kerta kaikkiaan ehdi, mikä estää liikkumasta "luonnollisesti"? Siivoaminen on liikuntaa parhaimmillaan. Jos voi kulkea työmatkat kävellen tai pyöräillen, sehän on lottovoitto. "Pakollinen" lemmikkieläimen ulkoiluttaminen on happihyppely parhaimmillaan, vieläpä säällä kuin säällä. Jos talossa on useampi kerros, niin eiköhän siinä pala kalori jos toinenkin, kun ravaa päivän mittaan eestaas kerrosten väliä. Kun tv:stä tulee se "pakko-katsoa"-lempisarja, niin lattialle vaan jumppaliikkeitä tekemään. Tai jalkakyykkyä harjoittamaan. Onpa joku nostanut kuntopyöränkin telkkarin eteen. Se nyt ei välttämättä kauhean esteettistä ole, mutta mitä väliä, jos toimii.

Ja muistakaa että tässä palveluyhteiskunnassa kaikkeen saa apua. Personal trainerit laittavat kropan kuntoon, life coachit auttavat selkeyttämään elämäntaitoja, psykologit hoitavat pään, siivoojat pistävät huushollin järjestykseen, feng shui -konsultit laittavat energiat virtaamaan kodissa kaikkia perheenjäseniä hyödyttävällä tavalla, sisustussuunnittelijat auttavat dekoreeraamaan kotia... Näitä kuulkaa riittää. Ja onhan meillä ystävät. Tehkää yhteistyötä; sinä autat tässä, minä autan jossain muussa. Lasi tai kaksi kuohuviiniä voi antaa lisävirikettä projektiin. Tai naapureiden yhteinen pihakirppis, tavaranvaihtopöytä?

Kun saa kaaoksen hallintaan ja tavarapaljouden kontrolliin, voi hengittää vapaammin. Ei tästä kuitenkaan stressiä kannata ottaa. Hiljaa hyvä tulee. Pienin askelin, pala kerrallaan. Yksi nurkka tänään, toinen huomenna. Ja kun kansalaisopiston esite syksyllä tippuu postilaatikosta, mieti tarkkaan jaksatko koko pimeän talven käydä niillä kaikilla ihanilla kursseilla viikosta toiseen. Ole rehellinen itsellesi. Jos olet taipuvainen luovuttamaan, älä edes ilmoittaudu. Jos suursiivous on ankeaa, tee pieni siivous joka päivä. Ei sellaista lakia ole säädetty, että kerralla pitää kaikki tehdä. Vie radio kodinhoitohuoneeseen ja soita lempikanavaa täysillä, piristää kummasti. Tai tee niin kuin kartanonrouva teki: ripustin vähäpukeisten palomiesten kalenterin mankelointia sulostuttamaan...

Kartanonrouvalla on projekti kesken: kellari. Ollut jo vuosia. Henkilökohtainen kipupisteeni. Muistutan taas kerran itseäni siitä, että kellarissa on menneisyys, ullakolla tulevaisuus. Millaisena haluan menneisyyteni muistaa? Sotkuisena? Siispä raivaamaan! Innostusta teille kaikille.

(Kuvat: Naantalista ja Kuopion asuntomessuilta)