Kartanossa tehdään usein äkkiliikkeitä. Niin kävi vappunakin. Ensin suunniteltiin vapun viettoa Tallinnassa koko perheen voimin. Suunnitelma kariutui (osittaiseen) vastustukseen. Matka peruutettiin. Varattiin pöytä vappulounaalle. Peruttiin sekin. Ja päätettiin lauantaiaamuna pururadalla juostessa sittenkin lähteä Tallinnaan. Hohhoijaa. No, tähän on totuttu.
Poika sen sijaan pysyi kannassaan ja ilmoitti jäävänsä kotiin, mummin etävalvontaan. Otettiin riski. Ystäväpariskunta oli jo Tallinnassa, ja yhdessä sitten illalliselle. Kun tytär ei jaksanut enää kuunnella aikuisia, lähdettiin (kakkos)kotiin nukkumaan. Aamulla ei jääkaapissa ollut kuin valot, joten aamiaispaikkaa etsimään. Löydettiin sattumoisin oikein kiva sellainen. Muuten, sunnuntaiaamuna klo 9 hujakoilla on kaupunki aika tyhjä ja lähes kaikki paikat kiinni.
Rocca al Maren ostoskeskuksessa painuttiin suorin vartaloin sisustusliikkeeseen tekemään kotiin löytöjä, ja sen jälkeen rättikauppoihin tekemään tyttärelle löytöjä. Ja hänhän teki niitä löytöjä... Taisi äitikin jotain napata mukaansa. Kun muut lähtivät takaisin Suomeen (ja kouluun), kartanonrouva jäi vielä päiväksi nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta. Ei pyykinpesua, ei ruoanlaittoa, ei lojuvia vaatteita. Lakisääteisesti pitäisi maailman äideille antaa kaksi vapaapäivää kerran kuukaudessa hermolepoa varten. Kuka kannattaa?
No, kun kotiin Suomeen palasin, oli edessä juuri ne asiat joita karkuun olin lähtenyt päiväksi pariksi. Ja onnellinen perhe, olettaisin. Spaghetti Bolognese oli valmis puoli tuntia siitä, kun kartanonrouva oli ovesta sisään astunut. Ja pyykinpesukone pyörimässä... Ollaan me äidit aika tehokkaita, vai mitä?
Kuvitan tätä postausta muutamalla kuvalla sieltä toisesta kodostamme. Sisustettu "hotellihuoneeksi", ihan tarkoituksella. Tulipa muuten tehtyä tuttavuutta venäläisen naapurinrouvamme kanssa vihdoinkin. Ilmeisesti häntä kovasti kiinnosti naapurit, koska kurkisti oikein ovenraosta kun olin lähdössä, ja tervehti iloisesti, käytti koiraansa ikään kuin tekosyynä. Hyvähän se on että naapurit tunnetaan. Ehkä kutsun heidät shampanskajalle seuraavalla kerralla... Eestiläiseen elämään ei kuulemma naapureiden kanssa sosialiseeraaminen kuulu. Virolaiset ystävät kertoivat, että tuskin edes rapussa tervehditään. Meidän talossamme tervehtivät kaikki, ihme ja kumma.
Tallinnassa vappu ei näkynyt juuri millään lailla. Ja kaupatkin olivat auki ihan normaalisti, aamusta iltaan. Jotenkin se systeemi miellyttää kartanonrouvaa enemmän kuin nämä meidän säännellyt aukioloajat. Miten sekin voi joissain maissa olla ongelma ja toisissa ei minkäänlainen probleema...?
Ihanaa toukokuuta!
Pojanpojan kanssa kaikki hyvin. Hienosti nuori mies vappunsa hoiteli mummin etävalvonnassa!
VastaaPoistaSitäpä se äitiliinien elämä on; pyykinpesua, vatsan täytettä, huushollin siistinä pitämistä ja sitten henkistä tukea. Mutta ensi sunnuntaina on äitienpäivä. SIlloin on syytä pysytellä sängyssä odottamassa kahvikupposta palkkiona kaikesta tästä huolenpidosta!?! Hih.