Kirjojen kiehtova maailma

Kartanonrouvan yöpöytä pursuaa. Paitsi pölystä niin myös kirjapinoista. Kaikki akuutit näkyvillä etteivät unohdu; nähkääs on teoriani. Joskus harrastin sitä, että luin yhden kirjan alusta loppuun ja sitten vasta uusi esiin ja vanha kaappiin (tai kierrätykseen). Nyt on toisin. Aloitan yhden, jatkan toisesta, kolmatta kurkkaan silloin tällöin, neljäs on odottanut vuoroaan puoli vuotta, viides aloitettu vuosi sitten ja jäänyt kesken, kuudes saa huomioni silloin tällöin tilanteen niin vaatiessa, jne. Hohhoijaa.

Tein inventaarion: millaisia kirjoja lukee kypsässä keski-iässä oleva kartanonrouva, joka etsii paikkaansa maailmankaikkeudessa ja opiskelee positiivista psykologiaa. Tässä pieni katsaus:

Jari Sinkkosen Nuoruusikä on niin kiehtova, että sen luen varmaankin nopeasti. Tosin ajatuksella. Kun omat lapset ovat juuri nyt nuoruusiässä, niin aihe on ajankohtainen. Puhumattakaan että Jari Sinkkonen tietää mistä kirjoittaa ja on lisäksi lastenpsykiatri, jolla on jalat maassa ja järki päässä. Monta muutakin Sinkkosen kirjaa on kaappiin siis hakeutunut. Ei oppi ojaan kaada.

Kathy Reichs edustaa ns. kevyttä kirjallisuutta. Kirjan päähenkilö Tohtori Temperance Brennan tutkii työkseen ruumiita, tarkalleen ottaen luita, ja jännitystä piisaa näissä kirjoissa. Sopivaa kesälukemista siis? Heli Laaksosen rehevällä rauman murteella kirjoittamat runot ovat herkullista luettavaa. Tällä hetkellä yöpöydälle on tiensä löytänyt Peippo vei, ja sieltä napsin pätkän silloin tällöin fiilistelyn merkeissä:

Oppivelvollisuus

Kyl mää otan tämän muistutukse vasta
ja hajen sihe hualtaja allekirjotukse
kosk mää see olin ketä läks
sää kylläki see ketä ei pyytäny jäämä.
Onk oppivelvollisuut senki jälkke ko o oppinu?
Eik luakast saa lähte ko koe o valmis?...

Sunzin Sodankäynnin taito voi lukijasta kuulostaa aika oudolta kirjavalinnalta kartanonrouvalle, mutta älkää tuomitko ennen kuin perehdytte. On muuten todella mielenkiintoinen kirja. Ja siitä ovat ottaneet oppia niin vapaustaistelijat kuin poliitikot ja rauhanaktivistitkin. Tämän päivän liike-elämässä näistä Sunzin opeista kehitellään ne merkittävät strategiat ja suuntaviivat.

Kun tunnet vastustajasi ja itsesi,
niin voittosi ei ole vaarassa.
Kun tunnet taivaan ja maan,
niin voittosi on täydellinen.

Hyvä ystäväni martoissa toi minulle Maisan ja Kaarinan Pienen kiukkukirjan. Kyllä on kartanonrouva sieltä itsensä löytänyt, monessakin mielessä... Kiitosta vaan. Hilpeyttä herättää tämä tekele siis:

Riitelyn strategia ja taktiikka:

Valitse taistelusi! Eli kannattaa ruveta riitelemään asioissa, joissa tietää olevansa niskan päällä. Altavastaajana ollessa on parempi asettua joutavan kinastelun yläpuolelle ja osoittaa suurpiirteisyyttä, johon vastapuoli ei selvästikään kykene.

Ilona Rauhalan Uskalla! on se kirja, joka jäi kesken. Sain kunnian tavata Ilonan henkilökohtaisesti, voitin kirjan k.o tilaisuudessa ja sain upean omistuskirjoituksenkin siihen (Sirpa, olet hehkeä, valovoimainen nainen - nauti siitä! Lämmöllä Ilona Rauhala). Kirjassa ei siis ole mitään vikaa, mutta näistä teoksista nyt vaan on ylitarjontaa kun aihe on niin framilla. Suosittelen työelämän kurimuksessa eläville naisille.

Lisäksi yöpöydällä makaa kolme englanninkielistä Enneagrammi-kirjaa, joista ammennan koulutukseeni lisätietoa aina kun siltä tuntuu. Ja alleviivaan ahkerasti. Unienselityskirjakin löytyy. Viimeksi etsin sanan "hautajaiset". Kuulostaa pelottavalta, mutta tosiasiassa tarkoittikin uuden alkua.

Denise Linnin Anna sielusi ohjata on 28 päivän ohjelma todellisen itsensä löytämiseen, ja sen aloitan siis juuri sinä päivänä kun sen aika on. Intuitio kertokoon koska...

Ja sokerina pohjalla: kiitollisuuspäiväkirja. Olen huono tekemään asioita "pakonomaisesti", joten kiitoksia ei synny jokaikinen ilta, mutta kun syntyy, niin ne todella tuovat elämään hyviä asioita. Kiitoksen pitää kuitenkin olla aito, ja aina pitää myös antaa eikä vaan vaatia.

Olihan näitä jo tässä, on siellä tosin enemmänkin... Sokerina pohjalla suuresti ihailemani mäkikotkan lentäviä lauseita:

"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus aikaisemminkin." (Matti Nykänen)

Kartanonrouvalla on usein sellainen tunne, että tämä on jo sanottu. Been there, done that, got the t-shirt.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!