"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Tervist Tallinnast

Lauantaina iski tylsyyden tunne. Soitto Tallinkille ja liput iltapäivälaivaan Tallinnaan, tytär mukaan matkaan ja eikun menoksi. Auto jätettiin tällä kertaa Länsisatamaan parkkiin, ja miehet kotiin ruikuttamaan. Vikkelä tytär puikkelehti edeltä varaamaan lempipöydän Superstarin Dolce Vita -baarista (kuvaava nimi?), ja sitten tehtiin olo mukavaksi. Likka makasi sohvalla lukemassa Aku Ankan taskukirjaa ja äiti sutaisi auki Anna-lehden. Kolmioleivät, limua ja skumppaa - mitä muuta sitä tarvitsee kahden tunnin laivamatkalla?

Aurinko paistoi huikaisevan kauniisti ja merimaisemia oli mukava vilkuilla lehden lukemisen lomassa. Väkeä oli vähän liikkeellä, kun päivävuoro ei ole niin suosittu. Laivan ruoka on aika arveluttavaa, joten jätettiin syöminen suosiolla siihen, kun saavutaan perille. D-terminaalista askelet suuntautuivat siis samoin tein Vapianoon, lempiruokapaikkaamme. Sijaitsee ihan laivasataman lähellä, Forum-ostoskeskuksen kulmilla.


Roosa laivalla kesällä 2010

Suosittelen Vapianoa lämpimästi: edullista ja hyvää italialaistyylistä ruokaa (tarkoittaa pizzaa ja pastaa, salaatteja ja jälkkäreitä). Ovella saat käteesi "luottokortin", jonka kanssa marssit asianmukaiselle tiskille, josta ruoan tilaat. Omat jonot siis eri ruoille. Luottokortilla kuittaat ostoksesi, ja ulos lähtiessäsi maksat lystin. Kätevää. Rucola ravioli on kartanonrouva suosikki, vinkiksi vaan. Jos tilaat pizzan, saat hakulaitteen mukaasi, ja se surraa sitten kun pizzasi on valmis ja noudettavissa tiskiltä. Pastaruoat tehdään silmiesi edessä odottaessa. Ja pasta myös valmistetaan itse tässä ravintolassa. Ulko-oven lähellä on koppi, jossa proseduuri tapahtuu - vilkaiskaapa mielenkiinnolla! Tuorepastaa saa ostaa kotiin mukaan, samoin viinejä ja antioksidanttiteejuomia (kauniita pulloja).

Kun alkukantainen nälkä oli tyydytetty, suuntasimme Viru-keskukseen, joka siis kivenheiton päässä Vapianosta. Tytär dyykasi Zaran ihmeelliseen maailmaan, ja äiti tyytyi makutuomarin rooliin. Ainahan sieltä irtoaa trendikästä vaatetta tämän murkun matkaan... Mistä lie tytär oppinut shoppailijan taitonsa? Äitikin bongasi jotain kivaa itselleen, ja sitten askelet kohti alakerran ruokaosastoa (toidupood). Sieltä eväät illaksi ja aamuksi (loistava valikoima, suosittelen) ja samoin Virun pohjakerroksessa sijaisevalta bussiasemalta (bussijaam) lähdimme kohti toista kotiamme. Piritan suuntaan matka vei, ja Laululavan (Lauluväljak)pysäkillä pois kyydistä.


Piritateen asunto

Kämpässä oli yhtä ihana tunnelma kuin aina, ja uuden tuoksu edelleen. Ei olla onnistuttu vielä tuomaan omia hajujamme sinne... Ilta meni leppoisasti manchegon ja hedelmäsalaattien kera. Suuresta ikkunasta annettiin sataman laivoille lähtökäskyjä. Upea näkymä. Ja silti levollinen. Yö sen sijaan meni hiukan levottomasti, kun heräsin ihmeelliseen kolinaan. Joskus ilotulitukset ovat herättäneet samalla tavalla, vaan nyt ei näköpiirissä ainakaan raketteja näkynyt. Vain normaalia lauantai-iltaista liikennettä. Talo itsessään on hiljainen ja rauhallinen, ja seinät paksut.

Aamulla taas nokka kohti Viru-ostoskeskusta. Silloin on naisilla kissan päivät, kun miehet eivät ole mukana huokailemassa... Virun kakkoskerroksessa on kiva buffet-ravintola, josta saa mm. vastapaistettuja lättysiä (pannkoogid). Kokeilkaa esim. omenahillon (õunamoos) ja hapankerman (hapukoor) kera. Herkullista. Vanhassa kaupungissa teimme pienen kävelykierroksen ja toki piti piipahtaa Helinä Tilkin puodissa täydentämässä tyttären mehulasikokoelmaa. Yleensä nappaan Viru-kadun kukkakauppiailta kimpun kotiin, vaan tällä kertaa unohtui. Kukat (lille) kestävät helposti kaksikin viikkoa maljakossa, mikä lie taika. Sidonta on hiukan erilaista kuin mihin meillä on totuttu tosin.


Tallinnan vanhan kaupungin muuria

Aika väsyneinä kantamuksinemme hilauduimme vielä kerran Piritateen asunnolle hengähtämään ja pakkaamaan. Ja hyvästelemään taas kerran kakkoskodin. Vielä kerran bussin kyytiin, Hobujaam-pysäkillä pois kyydistä, lähtöruoat taas Vapianossa, ja siitä Forumin viinikaupan kautta D-terminaaliin. Laivaan päästiin kerrankin hyvissä ajoin. Laiva olikin tällä kertaa ihan täynnä, niin kuin yleensä sunnuntaisin alkuillasta tuppaa olemaan. Melkoista kiihdyttämistä vaati siis tyttäreltä saada minkäänlaista istumapaikkaa paluumatkalle... Ja sitten taas olo mukavaksi. Pakolliset ostokset suoritettiin tietysti, ja jonotettiin ulospääsyä asiaankuuluvasti. Länsiterminaalista pääseminen pois auton kanssa oli taitolaji sekin. Vaan ainahan ruuhkat kuitenkin selviävät, ennemmin tai myöhemmin.

Kotona oli suorastaan hämmentävää nähdä, että astianpesukone oli toiminut, kissat saaneet ruokaa ja muutenkin oli suhteellisen järjellisen näköinen huusholli. Kartanonrouvalle jäi vain tunnelmavalojen sytyttäminen (miehet osaavat elää ilman tunnelmaakin?). Olivat miehet saaneet kuulemma ruokaakin kodinhengettären poissaollessa: lauantaina pizzaa ja sunnuntaina hampurilaisia. Ovat miehet hyvin selvillä siitä tosiasiasta, että edellä mainitut sangen maittavat ruokalajit eivät kuulu kartanon perusruokavalioon... Kun kissa on poissa, jne... Pääasia että jotain söivät.

Piritateen asunto

Tällä kertaa siis tällainen päiväkirjamainen postaus. Rakkaudesta Viroon. Mukavaa maanantaita!

1 kommentti:

  1. Olipa teillä kiva naisten retki eteläiseen. Ja kodussa kaikk korras. Pianhan aurinko paistaa niin lämpimästi, että tarkenee Tallinnassa tallustella.

    VastaaPoista