Korkeakulttuurin kehdossa

Tulipahan korkattua kohuttu Musiikkitalo pääkaupungissamme, siinä Eduskuntatalon, Finlandiatalon ja Kiasman kulmilla. Komea pytinki. Olen äärimmäisen vaikuttunut talon arkkitehtuurista. On talossa muuten porvoolaisuuttakin mukana; ala-aulan Gaia-niminen ruostumattomasta teräksestä tehty massiivinen veistos on kuvanveistäjä Kirsi Kaulasen käsialaa. Näyttää fantastisen upealta. Ja näkyy hienosti ulos Mannerheimintiellekin kauniisti valaistuna.

Kävimme Kulttuurinystävien kanssa katsomassa millainen on West Coast Kokkola Oopperan näkemys Georges Bizet'n kuulusta Carmen-oopperasta. Kokemus oli sangen mielenkiintoinen. Carmenin juoni menee joltisenkin näin:

"Tapahtumat sijoittuvat Espanjaan, Sevillaan, jossa torin laidalla lorvivat päävartion sotilaat ihailevat viereisen tupakkatehtaan tyttöjä tauollaan. Carmen on yksi näistä tytöistä, tumma ja tulisieluinen mustalaistyttö, joka mielellään liehittelee sotilaita. Häneen rakastuu palavasti (muiden muassa) korpraali nimeltä Don José, jopa siinä määrin että kotikylän tyttö Mikaëla jää unohduksiin. Ja äidin toiveet avioliitosta. Sähäkkä Carmen joutuu "kissatappeluun" tehtaassa ja pidätetään. Hän kietoo Don Josén helposti pauloihinsa ja saa apua tältä voidakseen karata vangitsijoiltaan ja sen myötä vankilatuomiolta. Sen sijaan vankilaan joutuukin korpraali.

Lillas Pastian majatalossa on ilo ylimmillään, kun mustalaistytöt viihdyttävät sotilaita. Kuuluisa härkätaistelija Escamillokin saapuu hännystelemään iloluonteista Carmenia. Don José on kuitenkin vapautunut vankilasta ja Carmen haluaa tanssia tälle kiitokseksi. Luutnantti Zunigakin on viehtynyt Carmeniin ja häätää Don Joséta takaisin kasarmeille. Syntyy kahakka, ja Carmenin myötävaikutuksella Don José jääkin salakuljettajien joukkoon, etsimään onnea ja vapautta kulkureiden tapaan. Aika kuluu ja Carmen alkaa jo kyllästyä tylsään Don Joséhen. Toreadorikin yrittää taas kosiskella Carmenia. Kotikylän tyttö Mikaëla puolestaan saapuu hakemaan Don Joséta tämän äidin kuolinvuoteelle.

Sevillassa juhlitaan härkätaistelua ja kuulua Escamilloa, joka saapuu paikalle Carmenin kanssa. Myös Don José ilmestyy areenan liepeille vaatimaan Carmenia takaisin. Carmen halveksii Don Joséta ja heittää sormuksen vasten tämän kasvoja. Siitä suivaantuneena  Don José iskee puukon Carmenin rintaan."

- Fin -

Kokkola Oopperan esitys alkoi latteasti ja ponnettomasti. Kuoro ja solistit vain ja ainoastaan lauloivat, minkäänlaista koreografiaa oli turha toivoa, edes Carmenin lanteet eivät hetkahdelleet viettelevästi. Myös lavasteet olivat minimalistiset; viisi sermiä ja tuoli korokkeen päällä. Kokkola Oopperan idea olikin valkokangas, jolla pyörivät paitsi valikoidut juonenkäänteet ja lauseet, myös teemaan sopivia pätkiä vanhoista mykkäfilmeistä. Oli härkätaistelua, flamencoa, nyrkkeilyä sun muuta viihteellistä aktiviteettia. Sokerina pohjalla kuvia vanhasta Kokkolasta, ikään kuin kuvaamassa Don Josén kotikylää. Loppua kohden ooppera sai jo komiikan piirteitä, kun dramaattinen loppukohtaus Sevillan härkätaisteluareenalla esitettiin mykkäfilmin keinoin Olympiastadionin nurkilla, pääsolistien näyttelemänä. Naurunpyrskähdyksiä oli mahdoton peittää, ja ulos valuvan yleisön ilmeitä oli hiukan vaikea arvioida. Vakava kuolinkohtaus muuttui tahattomaksi, tai tahalliseksi, komiikaksi. Ehkäpä se oli se pointtikin tässä esityksessä.

Kiitos Carmenin musiikkiin rakastuneen martta-ystäväni, kävin jo toisen kerran katsomassa tämän oopperan hänen kanssaan. Edellisen kerran näimme sen Savonlinnan oopperajuhlilla toissakesänä. Kokemukset olivat aivan erilaiset, johtuen varmaan siitä että Savonlinna on niin tunnelmallinen paikka. Ja siltikin, olen ilahtunut että lähdin katsomaan tämänkin version. Loppujen lopuksi nautin siitä valtavasti. Joskus vaan täytyy mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kokeakseen jotain uutta.

"L'amour est un oiseau rebelle

Que nul ne peut apprivoiser

Et c'est bien en vain qu'on l'appelle

C'est lui qu'on vient de nous refuser"