Reinoja ja kaksitahtisen tuoksua

Eilen lauantaina ajettiin Hamarin Seolla legendaarinen pappamopokisa, jo kymmenennen kerran. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, vaikkakin kisa on etupäässä takapäässä leikillinen. Juurikaan missään mediassa ei tapahtumasta ilmoitella, mutta paikalliset ja asiaa harrastavat ympäri maan tietävät milloin on syytä suunnata askeleet (ja kaksitahtisen pärinät) tuohon Hamarin yhteiseen kulttuurin kehtoon.

Yhden ainoan kerran kisa on jouduttu siirtämään kuivalle maalle, v. 2008, kun jäätä ei kerta kaikkiaan ollut riittävästi. Tänä vuonna puolestaan ajettiin historian hankalimmassa kelissä. Radan pinnalle oli kerääntynyt vettä niin paljon ettei kuivin Reinoin ollut juurikaan mahdollista kierroksesta selvitä. Eikä helppoa ollut "umpihangessakaan". Tänä vuonna olivat siis kovilla niin mopot ja sähkölaitteet kuin miehetkin.

Koska kisa ajetaan pappamopoilla, niin kisa-asutkin ovat sen mukaiset. Ja osaavat fanitkin asianmukaisen pukeutumisen:

Kolmipyöräisilläkin ajettiin kisaa; nopein aika sadalla metrillä (tai jotain sinne päin).

Eräs kilpailija tokaisi, ettei raskainta ollut juosta radalla, kun mopo hyytyi, vaan kantaa sitä riivatun mopoa. Jalkatapit kun pistivät hanttiin lumihangella... Tapahtuma huipentuu Le Mans 24 -ajoon, joka siis ei tarkoita 24 tuntia vaan 24 minuuttia! Tänä vuonna sekin aika jouduttiin puolittamaan karmaisevan märän kelin takia.

Olipa taas kerran hauska tapahtuma, ja illalla jatkettiin jälkipelin, vale-Elviksen ja lystinpidon tahdissa.

"Anopin yllätysvissiitti hiertää pikkusen rapulassa."

-Halavatun Papat-