Perheessä on tosin kaksi talvea(kin) syvästi rakastavaa henkilöä: isä ja tytär. Perheenpää hiihtää into piukassa aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, tytär pulkkailee, laskettelee, luistelee ja hiihtääkin. Joskus on viiletetty koko perheen voimin luistimilla Hamarin selällä. Viime viikkoina yksi harrastus on ollut yli muiden, nimittäin lumenluominen. Sitähän on riittänyt. Pähkäiltiin että mahtoiko viime talvenakaan olla näin paljon lunta. Epäilen. Terassille jäivät kesäkalusteet ja siellä ne yrittävät selvitä lumimassojen alla:
Rouva oli aikonut tällä viikolla keskittyä suursiivoamiseen, vaan toisin kävi. Jottei elämä olisi jo tarpeeksi tasapaksua, tekemättömyyden tuskauttamaa, tuli vielä lisäharmia silmästä: silmänpaine nousi taivaisiin. Lisää tippoja peliin siis. Ja samoin tein entistä rauhallisempaa oloa. Voi huh ja puh. Tämä rouva ei nähkääs tykkää sohvan pohjalla makoilemisesta, vaan toiminnasta. Actionistä! Vaan kun ei ole vaihtoehtoja tällä kertaa... Jos olisin siis Thaimaassa nyt, niin makoilu sujuisi aurinkovarjon alla bikineissä ikään kuin luonnostaan.
(Ei bikinikuvia kuitenkaan tässä blogissa...) Maailma näyttää tällä hetkellä kauniilta kuin postikortissa, paksun lumivaippansa alla. Valkoinen lumi ja sinitaivas. Sama kotoisa väriyhdistelmä silmäämme hivelee kesälläkin, valkorunkoiset koivut ja sinitaivas:
Ehkä me todella olemmekin siunattu kansa, kun saamme nauttia kaikista vuodenajoista, niin hyvässä kuin pahassa. Kylmää, kuumaa, vettä, lunta, tuulta ja tyyntä, ja kaikkea siltä väliltä. Voisiko sen pimeimmän ajan kuitenkin viskata mappi ö:hön...?
"Pikku Myy oli aina osannut pitää hauskaa omin päin, eikä hänellä tuntunut olevan tarvetta ilmoittaa toisille mitä hän ajatteli ja piti keväästä."
Mukavia lomakelejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti