"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

torstai 9. helmikuuta 2012

Torstain tuumailuja

Kävin jälkitarkastuksessa Silmäklinikalla eilen. On se kumma että kun lääkäri ystävällisesti tiedustelee onko kysyttävää, niin sitä vaan vastaa (jälkishokissa varmaan) että "kaikki selvää" ja "näillä mennään". Ja heti kotona muistaa "tuhat" kysymystä. Heti aamusta piti siis soittaa klinikalle perään, että saanko ajaa muuten autoa. En saa. Asia selvä.

Julkisilla liikkumisessa on hyvät puolensa. Ainakaan ei tarvitse vahdata liikennevaloja, jalankulkijoita, muita autoilijoita, varoa risteyksissä... Lisäksi näkökulma on muutenkin ihan erilainen, ei pelkästään siksi että istuu korkeammalla ja näkymät avarammat. Oikeastaan aika kivaa. Ainoa huono puoli on kohtuuttomat hinnat. Täällä Porvoossakin kertamaksun hinta on 3,20. Aika paljon minun mielestäni.



Maallemme saatiin sitten uusi presidentti ja siinä sivussa myös maan äiti. Jenni on oikein nukkemaisen söpö, mutta lähinnä hän näyttää Saulin tyttäreltä, eikä niinkään maamme äidiltä. Ehkä joudun muuttamaan näkökulmaani tässäkin asiassa... Taisi se toinenkin vaihtoehto maan äidiksi olla nätti ja nuori. Toivottavasti kansa huokaisee nyt helpotuksesta, kun ei tarvitse jännittää itsenäisyyspäivävastaanoton kättelyä tai valtiovierailujen protokollaa.

Kun pressanvaalit saatiin kunnialla alta pois ja sanomalehtiin taas palstatilaa, on päättäjien kiva lähteä retostelemaan kuntauudistuksilla ja varuskuntien sulkemisilla. Äsken oli vielä oikeus (velvollisuus?) äänestää, nyt kansa saa luvan keskittyä tottelemaan ja hyväksymään tosiasiat. Ei kai kukaan oikeasti halua että meille käy kuten Kreikalle, eihän.



Nokian uudenkarhealle kännykälle toivon menestystä ja vaikutusvaltaa. Sikäli mikäli mikään windows-pohjainen tuote voi sellaista saavuttaa... Nokian kännykät ovat laahanneet niin sivistyksen tavoittamattomissa jo vuosia, että oli aikakin siirtyä 2000-luvulle. Onnea siis sydämeni pohjasta. Mahtaakohan Lumia-nimi nousta vuonna 2012 suosituimpien tytön nimien joukkoon?

Rakas marttaystäväni ihmetteli taas kerran miten on mahdollista, että kartanonrouvan postit makaavat koskemattomina postilaatikossa kolme päivää. Minua ei ihmetytä lainkaan. Mikä kiire laskuja, akkainlehtiä, mainospostia ja muka-tärkeitä-uutislehtiä on hakea postilaatikosta, kun kaiken voi setviä sitten yhdellä rykäyksellä. Mistään en toistaiseksi ole paitsi jäänyt. Muistaakseni...

Toivottavasti kouluruoasta vastaavat henkilöt ympäri Suomenmaan katsoivat tämän viikon Top Chef
-ohjelman. Tulipa todistettua että pienelläkin rahalla saa hyvää ja maittavaa ruokaa. Valitettavan usein saa lasten suusta kuulla, että kouluruoka oli taas kelvotonta. Kyse ei ole nirsoilusta. Kyse on oikeudesta vaatia kunnollista kouluruokaa. Olisi jo aika nostaa lähiruoka ja ekologisuus kunniaan, ja palauttaa kouluihin takaisin omat keittiöt. Suurhankinnat ja keskuskeittiöt on jo nähty, ei toimi.



Kartanonrouvan on leikkauksen jäljiltä "otettava rauhallisesti" ja "tehtävä asioita maalaisjärkeä käyttäen". Siinä on kuulkaa pähkinä purtavaksi. Tunnistin sanan maalaisjärki, mutta että pitäisi olla rauhallinenkin... Jo pään kääntäminen rauhallisesti tuottaa vaikeuksia. Vaan olenhan aina valmis oppimaan uusia asioita.

Mäkihyppääjä-idolini Matti Nykänen on sanonut: "Mun kohdalla faktat pannaan usein leikiksi". Sama vika Rahikaisessa. Ei kai tätä elämää niin kauhean vakavasti kannattaa ottaakaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti