Sipen sutinat: Kalevalasta kajahtaa

Voi oliko se sittenkin Karjalasta... Suomalaisen kulttuurin päivään ei varmaankaan liity "pakollisia" ruokatraditioita, joten päätin vääntää vaikkapa lihamakaronilaatikon. Eikös se ole kansallisruoka jos mikä? Rakkaan marttaystäväni kanssa olemme kerran jos toisenkin pohtineet sitä, kuinka rasittava ruoka kyseinen laatikko on. Ajatelkaa nyt vaikkapa erilaisten työvälineiden ja astioiden määrää: paistinpannu jauhelihaa varten, kattila makaronin keittämistä varten, yksi kippo munamaitoseosta varten, uunivuoka paistamiseen, lisäksi paistinlastaa, vispilää, kauhaa, lävistintä sun muuta. Ihan älytön määrä työvälineitä niinkin vaatimattoman ja mitäänsanomattoman ruoan tekemiseen. Senpä takia mokomaa ei kovin usein viitsi lähteä edes valmistamaan. Paitsi siis tänään.

Ei minulla ollut tosiaankaan mitään ajatusta puhua makaronilaatikosta. Se oli vain (esi)lämmittelyä. Ei ole tosin lopputuloksestakaan mitään tietoa vielä tässä vaiheessa tarinaa...

Istuin maanantaina Silmäklinikalla odottamassa tapaamista kirurgin kanssa. Olin hyvissä ajoin paikalla ja odotushuoneessa pyöri tv:ssä ohjelma nimeltä Sukari. Tiedättehän tämän Suomen lahjan huonekalukaupustelulle, Herra Maskun? Olipa mielenkiintoista. Aikanaan meinasi jauhot mennä kurkkuun, kun kuulin Hjalliksen (herra Jokerit, tiedättehän?) lähtevän mukaan talk show -isännäksi. Sattumoisin pidän kyseistä herraa paitsi erittäin lahjakkaana liikemiehenä ja ex-purjehtijana, myös huonosti käyttäytyvänä suorasuuna. No, en ole seurannut kyseistä keskusteluohjelmaa ikuna, enkä tasan tarkkaan ollut aikonut katsoa Sukarin ohjelmaakaan. Toivoisin etten olisikaan.

Jaksossa pyörittiin Ranskassa, tarkemmin Nizzassa, missä herra Sukarilla oli hulppea kämppä ilmeisesti yhtä hulppealla merinäköalalla. Ranskan kieltä liikemiehemme ei luonnollisestikaan taitanut sanaakaan, mutta vielä hämmentävämpää oli tajuta, ettei hän osaa englantia sen enempää. Oli surkuhupaisaa kuunnella Topin selittävän suomeksi (!) taksikuskille minne on menossa. Olisi nyt edes kuvaaja takapenkillä auttanut vähän miestä mäessä. Tai vaikka mäen alla. Kämpän avaimetkin olivat lähtötohinassa jääneet Suomeen. Sattuuhan sitä. Ainakin kartanossa joskus... Sisustusalan expertit olivat tehneet mittavan, 180 tuhannen euron arvoisen remontin kämpässä, ja sitten vaan lukaali myyntiin. Ilmeisesti Topi tarvitsee rahaa johonkin yleishyödyllisempään tarkoitukseen koti-Suomessa. Niin kuin esimerkiksi sisähuvipuistoon. Oikein, oikein kiva juttu.

Ei minun ollut aikomus tosin Topistakaan sen enempää tarinoida. Muistaakseni olin ajatellut mainostaa rakasta kälyäni, joka tekee aivan mahtavia kalevalainen jäsenkorjaus -hoitoja. Hän tulee vaikka kotiinne pedin ja välineistön kanssa. Voin luvata että olo on taivaallinen kälyni käsittelyn jäljiltä ja ranka niin paikallaan kuin se fyysisesti on mahdollista. Kalevalainen jäsenkorjaus on hellävaraista mobilisaatiokäsittelyä ja sopii erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon. Se perustuu ikiaikaisiin kansanparannustaitoihin, kuten muuten kuppauskin. Sitä en ole vielä uskaltanut kokeilla, joten en osaa suositellakaan...

Niin, tämä oli siis mainos. Kalevalainen jäsenkorjaus on kulttuuriteko vailla vertaa. Tekisi varmaan hyvää näille tiukkapipo-hjalliksille siinä missä tohottaja-topeillekin. Jos ja kun bisneksenteoltaan ehtivät...