Itämeren aalloilla

Tiistai-iltana kurvattiin Vuosaaren satamaan. Olipa jännittävää ajaa ensimmäistä kertaa Vuosaaren tunneliin kehä kolmoselta. Itse satama on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viime vuosina. No, opastukset toimivat ja oikea check-in-pömpeli löytyi. Melkoinen matka oli chekkauksesta laivalle. Laiva oli vanha tuttu Superfast VIII. Tallinnan-reitillä kulki tämä paatti nimittäin ennen nykyisiä nopeita aluksia. Ihan siisti ja asiallinen alus, vaikkakin niukka viihdykkeiden osalta. Hytitkin mukavia.

Kun 28 tuntia köröttelee laivalla Eurooppaan, ymmärtää kuinka sivussa kotomaamme Suomi todellakin sijaitsee. Siis Euroopan näkökulmasta. Melkoinen määrä matkailuautoja kurvasi laivaan, samaten motoristeja. Tallink on kuitenkin sitä mieltä, että reitti on ollut kannattamaton ja syksyllä alus vuokrataan pois. Finnlines kulkee toki myös Saksaan, tosin hiukan hitaammin. Hinnat ovat melko kalliita, se on myönnettävä. Mutta jos maksaa jaksaa, niin ainakin ajassa säästää. Ruotsin tai Baltian kautta ajaminen se vasta hidasta onkin. Sekin on koettu.

Seitsemän tuntia on matka-aikaa jäljellä, joten nou hätä. Laivan seiskakannella on nettiyhteys, ja sen varassa tässä on kartanonrouvakin. Näyttää kulkevan läppäri mukana yhdellä sun toisellakin matkustajalla. Kortinpeluu näyttäisi olevan toinen viihdyke, sen parissa on perhekin parhaillaan. Kännykällä ei sen sijaan ole yhteyttä saanut ulkomaailmaan suurimman osan aikaa. Se ei liene huono juttu? Kannella oli yllättävän lämmintä, vaikka sää on ollut sumuisen oloinen koko päivän. Kartanonrouva kaipaa yleensä liikuntaa. Ennakoin tarpeen ja kävin juoksulenkillä tiistaiaamuna, kyllä nyt yhden vuorokauden pärjään. Luultavasti... Liikkuvan ihmisen dilemmoja?

Kartanonrouvaa hiukan kummastutti, kun laivassa mainostetaan (Tallinnasta tuttua) Hera-hoitolaa. Yritin aikaa varata, mutta kuulemma täyttä. No, ajattelin että varataan jo paluupäivää varten sitten rentouttava jalkahieronta. Ei se kuitenkaan käynyt, vaan pitää varata sitten kun tulee laivaan. Jotenkin nyt kartanonrouvalla menee ajatus sekaisin... Kuka ymmärtää paremmin järjestelyn? Ehkä se on sitä virolaista logiikkaa. Eilen baaritiskillä huomasin saman erikoislaatuisen logiikan; siinä missä Suomessa baarimikko huomioi ihmiset siinä järjestyksessä, kun he tiskille saapuvat, nämä huomioivat vain ne, jotka tulevat suoraan eteen seisomaan. Hitusen huvitti. Mutta laivassa laivan tavoilla, vai?

No niin. Homma menee nyt näin. Kun saavumme perille Rostockiin, ajamme suorin vartaloin Potsdamin kulmille, tarkalleen ottaen Beelitziin, jossa odottaa hotellihuone. Sen lisäksi ei muita varauksia olekaan etukäteen tehty. Mennään minne mieli tekee, ja yövytään missä milloinkin huvittaa. Elikä luvassa postaus Potsdamin hulppeista nähtävyyksistä seuraavaksi. Bis bald!

P.S. Kolmannen yrityksen jälkeen luovuin ajatuksesta liittää pari kuvaa mukaan. Tämä yhteys ei salli sitä. Pahoittelen. Uusi yritys huomenna Saksanmaalla.