Koblenz sijaitsee Reinin ja Moselin yhtymäkohdassa, vehreiden laaksojen ja viinitarhojen äärellä. Rieslingiä siis maistelemaan! Vuosittainen kukkanäyttely tuo kaupunkiin tuhansia ja taas tuhansia kävijöitä. Meillä oli Koblenzin-vierailuun ihan syykin: puoliso on netistä seurannut myytäviä hotelleja mm. Saksassa ja Ranskassa, ja yksi niistä oli täällä. Siispä ovelle koputtelemaan. Herra omistaja Simon, alkujaan hollantilainen, oikein mukava mies otti meidät innostuneesti vastaan ja saimme perusteellisen katsauksen siitä miten hotellia pyöritetään. Näimme kaikki mahdolliset tilat; hotellihuoneet, yksityisasunnon, ullakon, keittiön, varastot, lämpöhuoneen, ihan kaiken. Ja lisäksi oivan tilaisuuden kysyä miten homma oikeasti toimii. Erittäin valaisevaa!
Muutaman tunnin vierailun jälkeen siirryimme Münstermaifeldin kylään ja siellä sijaitsevaan Burg Eltz -linnaan. On yksi Saksan romanttisimmista linnoista, ja myöskin rauhanomaisimmista. Sinne on hyökätty vain kerran. Linnaan on melkoisen jyrkkä kiipeäminen, alaspäin nimittäin! Sattui vielä olemaan ihanan lämmin päivä, kerrankin tällä matkalla. Linnan omistaa Eltzin suku jo 44. polvessa. Eivät he tietenkään asu täällä... Opastetulla kierroksella pääsee tutustumaan hyvin säilyneisiin, ihastuttaviin huoneisiin, joissa on upeita yksityiskohtia, sekä aarrekammioon. Mielestäni ehdottomasti antoisampi kohde kuin Saksan kuuluisin nähtävyys, Schloss Neuschwanstein. Linnan ympäristössä on mm. 7 km:n patikointireitti. Ei houkutellut meitä, mutta patikointi näyttää noin yleisesti olevan hyvinkin suosittu harrastus saksalaisten keskuudessa.
Alhaalla kylässä näimme komeita vanhan ajan autoja; omistajat, vanhat herrat, olivat "näyttäytymässä" rouvineen. Upeita pelejä!
Päivä oli pitkällä jo ja edessä oli melkoisen pitkä ajomatka. Kotiinpaluu häämöttää ja mahdollisimman ylös kohti pohjois-Saksaa pitää ennättää perjantaihin mennessä. Ajoimme Herfordiin asti; valikoitui yöpymispaikaksi ihan sattuman kaupalla, kun muista toivomistamme kaupungeista ei majapaikkaa löytynyt. Majailtiin sellaisessa perustason hotellissa, tyyliin Seurahovi... No, väsymys oli jo niin suuri, että tärkeintä oli suihku ja yöunet. Toki raahauduimme vielä vanhaa kaupunkia katsomaan ja iltapalalle italialaisten antipastojen ääreen.
Herfordiin matkalaisia vetää Frank Gehryn suunnittelema nykytaiteen ja arkkitehtuurin museo nimeltä MARTa. Aika paljon kuultiin brittienglantia vanhassa kaupungissa liikkuessamme. Nettiyhteys oli tässä hotellissa surkeista surkein, joten blogi jäi väliin. Hotelli saatiin nippa nappa varattua Hampurista, joka siis seuraava yöpymispaikka. Huomenna kohteessa!
Harmi, että ette tavoittaneet hampurilaisia! Sain sähköpostiviestin, että Alexndra on kahden viikon kielikurssilla Lontoossa! Missähän ne vanhat?
VastaaPoista