Rostock-Potsdam-Bayreuth

Superfast oli perillä Rostockissa aikataulunsa mukaisesti klo 21.30. Siitä samoin tein moottoritielle ja kohti Potsdamia. Yöllinen ajomatka oli mielenkiintoinen. Etenkin kun ns. erikoiskuljetukset ovat liikkeellä öisin, mahdollisimman vähäisen harmin takia, kuvittelisin. Niinpä köröttelimme 50 kilometriä erikoisleveän rekan perässä, ohi ei päässyt. No, perillä Beelitzissä olimme 0.45 ja hotelli löytyi navigaattorin avulla helposti. Avainkin oli siellä missä piti; hotelli (Hotel Stadt Beelitz) oli jo uinumassa eikä henkilökuntaa paikalla. Viehättävä pieni kylä, ja oikein mukava hotelli. Tärkeintä oli tosin päästä sänkyyn nukkumaan...

Beelitz valikoitui yöpymispaikaksi siksi, että se sijaitsee lähellä Potsdamia. Sinne suunnattiinkin heti aamutoimien jälkeen. Potsdam kuului entiseen Itä-Saksaan ja on pullollaan upeita rakennuksia, jäänteenä Preussin ajoilta. DDR ei osannut kuitenkaan arvostaa hienouksia (preussilaista materialismia...), ja paljon ehti tuhoutua ennen Saksojen yhdistymistä. Yhdistymisen jälkeen entisen Itä-Saksan entistämiseen onkin upotettu melkoinen määrä kahisevaa.

Ensin kuljeskeltiin hiukan Brandenburger  Strasse -kävelykadulla haistelemassa tunnelmaa. Mahtava kaupunginportti Brandenburger Tor on maamerkkinä tänne. Sitten veivät askeleet valtavaan Park Sanssouci
-puistoon. Puistosta nousevat uljaat portaat (132 askelmaa) rinteen harjalla seisovaan Fredrik Suuren kesäpalatsiin Schloss Sanssouciin. Linnan loisteliaita saleja pääsee kiertämään audiovisuaalisesti (hassu näky kun kaikki kulkevat luuri korvalla...); mm. Voltairelle nimetty vierashuone on koristeltu apinoilla ja papukaijoilla. Fredrik oli humoristi selvästikin.

Linnan keittiö on ehdottomasti käytävä katsomassa; sopisi tämänkin päivän tarpeisiin varustukseltaan ja kooltaan. Puiston alueelta löytyy myös mm. Orangerie, eli kasvihuone, sekä hassunhauska ja mielikuvituksellinen Chinesisches Haus, kiinalaistyylinen huvimaja. Linnan kulmilla on myös tuulimylly, johon pääsee tiettyihin aikoihin sisällekin sekä tietysti näköalatasanteelle.

Pyrähdimme myös Schloss Cecilienhof -linnaan, joka on paitsi luxushotelli myös museo. Linna on äärimmäisen mielenkiintoisesti rakennettu, edustaa englantilaista tudor-tyyliä ristikkorakenteineen ja jyrkkine kattoineen ja savupiippuineen. Täällä muuten isot herrat Truman, Stalin ja Churchill aikanaan istuivat Potsdamin konferenssissa, jossa päätettiin Euroopan sodanjälkeisestä tulevaisuudesta. Linnan kulmilla näkee luultavasti Potsdamin komeimpia asuintaloja. Kaikesta näkee, että tässä teollisuusmaassa on vauraus ihan eri tasolla kuin pienessä Suomessa.

Sitten olikin aika lähteä taas tien päälle ja kohti uusia haasteita. Puoliso ajoi Autobahnilla (A9) rauhallisesti 150 km/h, kun vasemmalta mentiin heittämällä ohi. Ilmeisesti 200 km/h on ihan normivauhti näillä teillä. Näytti hurjalta suomalaiseen silmään. Sen verran on puolisolla bensaa suonissa, että pitihän se kokeilla miltä tuntuu ajaa Mesellä kahtasataakahtakymppiä. No, miltä tuntui? Tasaiselta. Tiet ovat hyvässä kunnossa, tänne vaan Suomen Tielaitos mallia ottamaan! Toinen huomionarvoinen asia ovat tuulipuistot, joita tässä maassa riittää. Saksalaiset ovatkin edelläkävijöitä vihreässä ajattelussaan. Toivoisi koti-Suomeenkin parempaa asennetta tuulivoimaloita kohtaan. Se miten autoilu ja vihreä ajattelu sopivat yhteen onkin vaikeampi yhtälö...

Illaksi saavuimmekin Bayreuthiin, Wagnerin kaupunkiin. Hotellia ei oltu varattu, joten etsintähommiksi meni. Viimein se löytyi, mutta opetus on se, että etukäteen kannattaa varata. Tämän päivän maailmassa ihmiset liikkuvat ja matkustavat niin paljon, ettei ole itsestään selvä saada hotellihuonetta. Ikävää mutta totta. Sitä paitsi etukäteen netistä varattuna hotellit ovat edullisempia kuin paikan päällä samana päivänä. Matka jatkuu...

Yhden miehen hodarikioski